Ohi on!

Viimeinkin harjoittelu saatu päätökseen. On niin helpottunut ja tyhjä olo kaiken jälkeen. Töitä sai kyllä paiskia ihan urakalla, mutta oli se toisaalta sen arvoistakin. Paljon uutta työkokemusta, jonkun verran saksan kielen oppimista ja muuten vain matkailua. Vaikka välillä olikin huonoja päiviä, niin kyllä kokonaisuudessaan jää vain positiivinen kuva koko reissusta, ja olen onnellinen, että tuli lähdettyä. Matka oli hyvä päättää Berliiniin, jonne sain työkaverin,  Milenan, matkaoppaksi. 

Deutsche Bahn osottautui yhtä toimivaksi kuin VR. Ensimmäinen juna oli 15 minuuttia myöhässä. Seuraavaan junaan kerettiin juosten, mutta vähän ajan päästä selvisi, että kyseinen juna ei menekään Berliiniin asti, vaan jää teknisien ongelmien takia matkalle, ja seuraavasta junasta ei ole kellään mitään tietoa. Oltiin sitten jossain pienessä kylässä matkan varrella ja odoteltiin tietoja jatkoyhteyksistä. Puolen tunnin odottelun jälkeen siirryttiin pienellä taajamajunalla toiseen kylään, jossa sitten odoteltiin vajaa tunti seuraavaa junaa, jonka oli sitten tarkoitus mennä Berliiniin asti. Lopulta selvittiin perille reilu pari tuntia myöhässä ja meitä oli vastassa Milenan kaveri, joka auttoi kantamaan matkalaukut hotellille. Illasta lähdettiin vielä kolmestaan Alexanderplatzille, jossa oli Berliini lacht -tapahtuma. Koko aukio oli täynnä erilaisia kojuja sekä esiintyjiä. Yhtäkkiä ukkoskuuro kuitenkin yllätti, ja koko aukio tyhjeni hetkessä. Ilta jatkui vielä syönnin merkeissä KFC:llä.

Seuraavana päivänä kiertelin Spree-joen pohjoispuolella. Niin paljon katseltavaa, ettei pari päivää millään riitä kattavaan kuvaan kaupungista. Viimeinen päivä meni myös kaupungin nähtävyyksien katselemiseen. Milena toimi henkilökohtaisena turistioppaana, joten oli helppo liikkua paikasta toiseen, kun oli paikallinen, joka tiesi mitä on missäkin. Brandenburg Tor, Potsdamer Platz, Checkpoint Charlie, Seegeseule sekä Ku'damm check! Vaikka paljon liikuttiinkiin S- sekä U-bahnilla, niin jalat olivat päivän jälkeen ihan poikki. Paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi vielä seuraavaan kertaan. 

Nyt istun Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotan viimeistä lentoa Joensuuhun. Ei olisi enää kuin muutama tunti, niin olen takaisin kotona pitkästä aikaa. Eipä voi muuta sanoa, kuin että kannatti lähteä, mutta kyllä kotiin on aina mukava palata. Luultavasti tältä osin tämä on sitten tämän blogin viimeinen päivitys, sillä harjoittelu on ohi. Marianne kiittää ja kuittaa! 

Fernsehturm.

Brandenburgtor ja muukalaiset

Checkpoint Charlie ja joku turisti

Ohi on, huippufiilis!

Viimeistä viedään

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viime päivät on mennyt aika tiiviisti töiden parissa, ja jos vapaa-aikaa on ollut, se on mennyt rannalla, lenkkeillessä tai Marian kanssa. Tehtiin yhdessä ruokaa hän kämpällään, maisteltiin erilaisia viinejä sekä syötiin jälkkäriä. Nam! Eilen käytiin parin keittiön työntekijän, Alexin ja Janin kanssa paikallisessa baarissa yksillä. Koko kesä on puhuttu, että meidän pitää lähteä juhlimaan, no nyt oli ainakin pieni esimaku sille, että mitä täällä voi tehdä. Saa nähdä tuleeko enää lähdettyä viikonloppuna, vai oliko minun osaltani juhlimiset siinä. Tämä kylä on niin pieni, ettei täällä yöelämää juurikaan ole. Sen lisäksi kaikki ovat töissä niin eri aikoina, ettei yhteistäaikaa oikein tahdo löytyä. 

Muutamat päivät ovat olleet nyt sään puolesta vähän epävakaita. Välillä paistaa pilvettömältä taivaalta, ja yhtäkkiä sataakin ihan reippaasti. Siinä on saanut raivata terassia muutamaan otteseen varsin vauhdikkaasti. Pitkästä aikaa on tuntunut ihanan rauhalliselta, jos on ollut sateisempi päivä ja on vähemmän asiakkaita. Saa vähän hengähtää kiireen keskellä. Vaikka sesonkia ei kestäkään kuin ne muutamat viikot, niin ne tuntuvat piinaavan pitkiltä. Itsellä tosin työpäiviä ei ole enää kuin 5 jäljellä, joten en valita. Tuntuu niin kummalliselta. Vasta tulin tänne ja nyt olen jo lähdössä kotiin, vaikka toisinaan viikkoja sekä päiviä on tullut laskettua varsin tiuhaan...Varmasti jälkeenpäin tätä kokemusta osaa katsoa aivan toisenlaisesta näkökulmasta, ja tajuaa, kuinka paljon on oppinut uutta ja osaa muutenkin arvostaa asioita aivan eri tasolla. Parin viikon solariumissa asumisen jälkeen oma sänky ja huone tuntuvat varmaan todella luksukselta. Ja joudun varmaan kotona kaivelemaan villasukat esiin! 

Nyt kun jaksaisi uurastaa viikonlopun yli, niin sitten olisi harjoittelu tapulteltu pakettiin ja voisi hyvillä mielin lähteä kohti kotia. :)

Hyvä ruoka, parempi mieli

Hymyilytti Marian kanssa

Huh hellettä

Huomaa kyllä, että sesonkiaika alkaa olla käsillä, sillä asiakkaita riittää terassin täytteeksi koko päivän ajan. Siinä kyllä kerkeää kohtamaan monenlaisia tapauksia, ja kumma kyllä, monet kysyvät jo muutaman lauseen jälkeen "mistä oot kotoisin, Ruotsista?". Eilen törmäsin ensimmäiseen saksalaiseen, joka on käynyt Joensuussa! Ruokalistat ja jäätelöt alkavat oleman jo sen verran tuttuja, ettei tarvitse ihan joka kerran kysyä uudelleen mitä he haluavat. Siitä huolimatta lähes päivittäin tulee jotain ihan outoja tilauksia, joita en ole ennen kuullutkaan. Muun muassa sain tutustua tarkemmin hotellin viski-valikoimaan, kun illan viimeinen asiakas halusi skottiviskiä ja satuin sillä hetkellä olemaan yksin tiskin takana. Onneksi oikea pullo löytyi!

Tuntuu, että kiire vain kasvaa, kun asiakkaat lisääntyy ja työntekijät vähenee. Sairaslomat ja irtisanoutumiset hankaloittavat huomattavasti elämää. Siinä on pakko olla tehokas, jotta homma toimii. Päivittäin tulee hetkellisiä ruuhkapiikkejä, jolloin on hirveä hässäkkä päällä, mutta onneksi ne rauhoittuvat normaalille tasolle melko nopeasti. Siinä ei paljoa päivän aikana kerkeä miettimään, että mitähän tekisi. Koko ajan riittää jotain puuhaa. Ja jos on yhtään "vapaa-aikaa", niin sitten valmistellaan jo seuraavaa päivää tai seuraavia tunteja. Kaiken hyvän lisäksi vielä kelit suosivat. Lämmintä riittää lähemmäksi 30, huhhuh. Ja ainakin joidenkin ennusteiden mukaan helteitä jatkuu elokuulle asti. Vaan eipä olisikaan enää kuin kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä. 

PS. On muuten kummallista, että paikallisesta postista ei saa tavallisia, A4-kokoisia kirjekuoria.

Töitä, töitä ja töitä...

On päässyt vierähtämään vähän pidempi tovi viime kerrasta. On pitänyt niin kiirettä töiden ja vapaa-ajan kanssa, ettei kirjoittamiseen ole ollut oikeastaan edes aikaa. Hotellilla oli todella suuret häät, lähemmäs 60 henkeä, joten ne tuottivat taas erikoisjärjestelyjä monen asian suhteen. Jouduin muun muassa muuttamaan taas pois huoneestani. Asuttiin sitten Ollin kanssa pari yötä hotellin solarium-huoneessa. Huone oli täynnä sänkyjä ja matkalaukkuja. Plussana kuitenkin se, että päästiin hyödyntämään hotellin kolmea saunaa. Kaksi kuukautta siinä menikin ilman saunomista, niin tuntui todella rentouttavalta pitkästä aikaa. Höyry- ja biosauna tuli testattua, mutta Suomi-sauna oli vähän turhan kuuma minulle. Lähenteli 95 astetta... 

Häiden takia jouduin olemaan aika paljon ylitöissä, mutta eilen pääsinkin sitten pari tuntia etuajassa pois, joten tunnit kuitenkin vähän tasottuivat sen myötä. Sain toimia rannalla ns. juomamestarina muutaman tunnin ajan. Se oli ihanan leppoista, mutta kuitenkin ihan opettavaista hommaa. Olen huomannut, että tykkään enemmän juomien sekoittelusta kuin tarjoilusta. Kun juomavalikoimia on vähän ja kaikki on esillä, on helpompi ymmärtää mitä asiakkaat haluavat. Häähulinoiden lisäksi hotellilla riitti myös paljon muita asiakkaita, joten on saanut ahertaa. Osa töistä alkaa sujua jo rutiinilla, mutta toisinaan tulee totaalisia unohduksia ja ajatusvirheitä. Onneksi niitä kuitenkin on harvemmassa. Harjoittelua ei muutenkaan olisi kokonaisuudessaan kuin enää reilut kolme viikkoa. Sen jälkeen ajattelin viettää muutaman päivän Berliinissä. En malta odottaa!

Ollin kanssa tuli katseltua paljon maisemia, löhöiltyä rannalla, lenkkeiltyä lähialueilla ja nautittua muuten vain toistemme seurasta. Muutaman kerran syötiin ulkona ja testattiin eri ruokia samassa ravintolassa. Hintalaatu-suhteeltaan todettiin salaatit parhaimmiksi. Viimeisenä päivänä saatoin Ollin Rostockiin ja samalla pidettiin pieni shoppailukierros, sekä syötiin kiinalaista. Ainakin kelit suosi koko viikon ajan. Huomenna työt alkaakin vasta 17, joten minulla on melkein koko päivä aikaa puuhastella omiani. Luultavasti myös pääsen taas aikaisemmin myös pois. Ihan kiva välillä niinkin päin. 

Hotellin saunatilat

Solarium/majapaikka nro 4

Hugo & Aperol Spritz

Auringonlasku

3 viikkoa jäljellä!

Jeps

Tätä menoa kunnon luulis kasvavan kohisten, kun saa juosta annoksien kanssa yläkertaan ja sitten tulla hakemaan alakerrasta uusia. Samaa rumbaa jatkui noin neljän tunnin ajan. Loppuillasta alkoi jo vähän tuntumaan, että ei enää kiitos. Toisinaan meinasi myös iskeä samanlainen epätoivo, kuin aiemmin viikolla, kun annokset eivät sattuneet ihan kohdilleen tai keittiö mokaili. Onneksi vain muutaman kerran ja lopulta kaikki meni onnistuneesti nappiin. Kattoterassi oli hyvästä kelistä johtuen lähes täynnä ja totta kai he myös viihtyivät siellä pitkään. Ylitöiksihän se taas vähän sitten menikin. Päivä oli muuten kuitenkin melko onnistunut, sillä olin osannut jo etukäteen varautua kiireeseen ja juoksemiseen. Pöytien numeroiden opettelu helpotti tilannetta huomattavasti, ja kun lopulta alkoi hahmottamaan koko paljetin toimintaa. Epäselvissä tilanteissa toivoisi, että vastapuolellakin oleva puhuisi suomea, sillä on toisinaan todella hankalaa yrittää selvittää ongelmia, kun ei meinaa löytyä oikeita avainsanoja. Onneksi huumori pelastaa monessa tilanteessa. Keittiössäkin saivat hyvät naurut kun minä yritän naama punaisena selvittää asioita ja juosta edestakaisin rappuja. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tänään olikin sitten taas vapaata, niin sai vähän huilia. Mikäs siinä rannalla makoillessa. Ja mikä parasta, heitin viimein talviturkin! Niin, no eihän tietysti nyt ole kuin vasta heinäkuu... Vesi olikin yllättävän lämmintä ja oli mukava vain antaa aaltojen kuljettaa. Kävelin myös kylää ympäri ja napsin pakollisia turistikuvia sieltä ja täältä. Tietenkin sen lisäksi söin paljon jäätelöä. Yksi suosikeista on tällä hetkellä jogurtti-jäätelö, nam. Ensi viikko onkin sitten taas vähän erilainen, kun pitkään odotettu vieras Suomesta saapuu tänne kyläilemään. Ollia odotellessa... :)

Laivakoira

Jollain pyykit kuivamassa

Aina ei vaan onnistu

Tänään oli oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen päivä, että jos joku asia menee pieleen, niin samaan syssyyn sitten vähän kaikki epäonnistuu. Mitään katastrofia ei missään vaiheessa päässyt syntymään, mutta pieniä kömmähdyksiä siellä ja täällä tuntui tulevan päivän aikana vähän turhan monta. En tiedä johtuiko kuumuudesta, kiireestä vai muuten vain, mutta kaikki ei vain mennyt ihan nappiin. Milloin jäätelö piti olla ilman kermavaahtoa, milloin koko annos oli ihan väärä. Yleensä moka johtui keittiöstä, kun olivat lukeneet epähuomiossa väärin mitä piti tehdä. Siinä onkin mukava sitten taivastella asiakkaiden kanssa, mitä olisi oikeasti pitänyt olla, kun itse ei oikein aina tiedä. Yritä siinä sitten selittää saksaksi... Kerran jopa onnistuin kaatamaan pullon, onneksi vain pöydälle eikä asiakkaan syliin. Samaan pöytään vielä sattui keittiön moka, ja vein väärän jäätelöannoksen asiakkaille. Huhhuuh.

Päivää hankaloitti myös se, että hyvästä kelistä johtuen iltaruokailu oli kattoterassilla. Minulla ei ollut hajuakaan pöytien numeroinnista, saatikka siitä, mitä asiakkaat tilaavaat, sillä minun tehtävä oli pääasiassa vain toimittaa ruoat keittiöstä pöytään. Muutaman kerran siinä menikin vähän sekaisin, kun matkalla ehti jo unohtaa pöydän numeron tai ruoan nimen. Sen lisäksi tilat olivat aika ahtaat, niin joutui puikkelehtimaan sinne ja tänne. Onneksi työkaverit auttoivat, jos oli ongelmia. Ja tietenkin suurinosa asiakkaista oli huumorin kanssa liikenteessä, joten no worries. Pitkästä aikaa pääsin myös ihan ajallaan pois töistä. Heti tuli sitten sellainen olo, onko tehnyt jotain väärää, kun pääsen jo "aikaiseen" kotiin, vaikka työaika olikin jo täynnä. 

Eilen kävin toisen espanjalaisen, Marian, kanssa kävelemässä Wustrowssa. Koko ilta siinä vierähtikin ja käytiin syömässä iiiisot hampurilaiset. Kyllä nälkä lähti. Pääasiassa kielenä toimi englanti, mutta toisinaan mietimme sanoja myös espanjaksi, suomeksi sekä saksaksi. Kunnon kielikylpyä! Jotenkin tunsin oloni ihan matkaoppaaksi, kun lähialueet ovat kumminkin jo sen verran tuttuja, että osasin kertoa missä on mitäkin. Vasta silloin kun neuvoo muita, tajuaa kuinka paljon itse onkaan kerennyt oppimaan niin alueesta kuin työstäkin.

Kesää odotellessa

Tämä päivä alkoi varsinaisella vauhdilla töissä, kun pääsin heti terassille ottamaan tilauksia vastaan. Reilun tunnin ajan pyöritin oikeastaan yksin koko paljettia ja hoidin kaikki asiakkaat. Tuntui aika hienolta. Siinä samalla tuli sitten opeteltua varaussysteemin käyttöä. Toisinaan oli jopa pakko vain toimia, kun ei ollut ketään neuvomassa. Siinä oppii kyllä omalla tavallaan eniten, kun joutuu kokeilemaan itse, miten kaikki toimii. Vaikka itse sanonkin, se sujui suhteellisen mallikkaasti.

Tänään aloitti kolme uutta työntekijää, kaksi espanjalaista ja yksi ihan saksalainen, joka ilmeisesti on työskennellyt täällä joskus aiemminkin. Sillä työnteko sujui ihan mutkattomasti, mutta espanjalaisia sain opastaa. Toiminkin heidän opettajanaan koko päivän. Tuntuu ihan hassulta, että vastahan minä itse aloitin täällä, ja nyt jo neuvon muita ihan kuin olisin ollut pidempäänkin. Siinä vaiheessa sitä huomaa, mitä kaikkea onkaan jo kerinnyt oppia. Pitkästä aikaa puhuin englantia heidän kanssaan, ja mikä kummallisinta, tuli mieleen vain saksan sanoja. Englanti tuntui todella vaikealta! Puhuin sitten molempia vähän sekaisin, kun ei oikein meinannut sujua kumpikaan. Kyllä sitten aivoissa on ilmeisesti jokin saksa-vaihe menossa, kun se meinaa tulla tavallaan luonnostaan. Paras tapa saada asiat perille ja ymmärretyiksi on tietenkin näyttää vielä käytännössä. Olin kuulemma hyvä opettaja. :)

Ruokatauolla tuli todella kesäinen ja kotoisa olo, kun ruokana oli perunoita ja kunnon grillipihvejä tsatsikin kanssa. Tuoksut ja maut toi ihan Suomen kesän mieleen. Nams. Aamulla ennen töitä kävin kävelemässä pitkin ja poikin peltoja, kun oli aikaa. Oli niin ihanan näköistä ja tuntui sekin kesältä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi pienen pilviverhon takaa ja kevyt tuuli puhalsi järveltä päin. Vastarannalla näkyi tuulivoimalat pyörimässä. Mikäpäs sen parempaa, kuin nauttia pienistä hyvistä hetkistä.