Tänään oli oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen päivä, että jos joku asia menee pieleen, niin samaan syssyyn sitten vähän kaikki epäonnistuu. Mitään katastrofia ei missään vaiheessa päässyt syntymään, mutta pieniä kömmähdyksiä siellä ja täällä tuntui tulevan päivän aikana vähän turhan monta. En tiedä johtuiko kuumuudesta, kiireestä vai muuten vain, mutta kaikki ei vain mennyt ihan nappiin. Milloin jäätelö piti olla ilman kermavaahtoa, milloin koko annos oli ihan väärä. Yleensä moka johtui keittiöstä, kun olivat lukeneet epähuomiossa väärin mitä piti tehdä. Siinä onkin mukava sitten taivastella asiakkaiden kanssa, mitä olisi oikeasti pitänyt olla, kun itse ei oikein aina tiedä. Yritä siinä sitten selittää saksaksi... Kerran jopa onnistuin kaatamaan pullon, onneksi vain pöydälle eikä asiakkaan syliin. Samaan pöytään vielä sattui keittiön moka, ja vein väärän jäätelöannoksen asiakkaille. Huhhuuh.
Päivää hankaloitti myös se, että hyvästä kelistä johtuen iltaruokailu oli kattoterassilla. Minulla ei ollut hajuakaan pöytien numeroinnista, saatikka siitä, mitä asiakkaat tilaavaat, sillä minun tehtävä oli pääasiassa vain toimittaa ruoat keittiöstä pöytään. Muutaman kerran siinä menikin vähän sekaisin, kun matkalla ehti jo unohtaa pöydän numeron tai ruoan nimen. Sen lisäksi tilat olivat aika ahtaat, niin joutui puikkelehtimaan sinne ja tänne. Onneksi työkaverit auttoivat, jos oli ongelmia. Ja tietenkin suurinosa asiakkaista oli huumorin kanssa liikenteessä, joten no worries. Pitkästä aikaa pääsin myös ihan ajallaan pois töistä. Heti tuli sitten sellainen olo, onko tehnyt jotain väärää, kun pääsen jo "aikaiseen" kotiin, vaikka työaika olikin jo täynnä.
Eilen kävin toisen espanjalaisen, Marian, kanssa kävelemässä Wustrowssa. Koko ilta siinä vierähtikin ja käytiin syömässä iiiisot hampurilaiset. Kyllä nälkä lähti. Pääasiassa kielenä toimi englanti, mutta toisinaan mietimme sanoja myös espanjaksi, suomeksi sekä saksaksi. Kunnon kielikylpyä! Jotenkin tunsin oloni ihan matkaoppaaksi, kun lähialueet ovat kumminkin jo sen verran tuttuja, että osasin kertoa missä on mitäkin. Vasta silloin kun neuvoo muita, tajuaa kuinka paljon itse onkaan kerennyt oppimaan niin alueesta kuin työstäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti