Uskomatonta

Täytyy myöntää, että saksalaiset yllätti jälleen. Sain postia verotoimistolta, ja siellä suunnalla olivat päättäneet sitten vaihtaa minun sukupuolta. Tästä lähin olen siis mies. Kiva tietää. Sen lisäksi, sukunimi oli kirjoitettu vaihteeksi väärin, "Markkannen". Työpaikalla yleisin kirjoitusasu on "Markannen". Kyllä se tuntuu olevan vaikeeta. Muutenkin kun kuulee omaa nimeä huudettavan, se kuulostaa enemmänkin "Maijannelta". Tässähän tulee jo identiteettikriisi vähemmästäkin. 

Eilen oli ensimmäinen ihan oikea iltavuoro, jolloin minulle näytettiin mitä kaikkea viimeisenä lähtijän tulee vielä tehdä. Aika liuta hommia. Tänään minä olen sitten viimeinen, joka on töissä. Toivon mukaan joku jäisi kumminkin auttamaan. On vähän turhan paljon opeteltavaa ensikertalaiselle. Viikonloppuun verrattuna eilinen tuntui mukavan leppoiselta, vaikka asiakkaita oli kuitenkin illalla ihan mukavasti. Suomalaisittain jo tottuneena, täältäkin löytyy muutamia yksinäisiä kulkijoita, jotka ovat jo vähän vintti sekaisin, mutta tulevat siitä huolimatta istumaan kaljalle. Toiset käännytetään jo ovelta pois sanomalla, että pulju on jo kiinni. Huomattavasti vähemmän täällä kumminkin on juopppoja tai muita häiriökäyttäytyjiä, kuten Suomessa.

Täälläpäin elokuvateatteritkin on kyllä ihan toista luokkaa. Ensimmäisen kerran näin bussista, kun pellon laidassa nökötti kasvihuoneen muotoinen pressupäällysteinen rakennus, jonka kyljessä luki isolla "Kino". Naureskelin yksikseni ja mietin, että näinköhän on oikeasti mikään elokuvateatteri. No, sitten satuin huomamaan samanlaisen Wustrown kylällä, ja kyllä, se oli ihan oikea. Sain kurkattua ihan vähän sisälle ja siellä oli tavallisia puupenkkejä ns. katsomona. Ulkopuolella on leffamainoksia. Ja vieläpä ihan samoja, mitkä Suomessakin pyörii tällä hetkellä. Hintaakaan ei olisi ollut kuin 3-4€. Pitänee varmaan testata sekin joku päivä, mikäli sattuu olemaan sopivasti aikaa. Erilainen elämys.

Juhlia juhlien perään

Häähumua. Sää tuntuu täällä aina suosivan hääpareja ja niin tänäänkin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei haitannut niin paljon. Olin taas mukana koristelemassa ja laittamassa paikkoja kuntoon. Harmittaa, kun koskaan ei ole kameraa mukana, että saisi otettua kuvia niistä häistä. Hääpari oli suhteellisen nuori ja muukin väki oli suht nuorekasta. Suomalaisittain ne olisivat olleet normaalit tai jopa pienet häät, mutta nämä oli tähän asti suurimmat täällä minun aikanani - 23 henkeä.

En tiedä oliko saksalainen perinne vai suvun oma perinne, mutta virallisten osuuksien jälkeen hääparin tuli sahata iso halko kahtia. Sitten heidän piti leikata lakanaan piirretty sydän irti jonka jälkeen he astuivat siitä reiästä läpi. Viimeisenä tehtävänä piti kaivaa hiekkaan upotettu arkku ylös, joka oli täynnä kuoharia. Kaivamisen jälkeen juomat oli ansaittu. Ei mennyt kauaa kun kokki tuli suuren sydämenmuotoisen mansikkakakun kanssa rantaan. Sen lisäksi oli vielä allergikoille kolmikerroksinen suklaakakku. NAM! Näytti todella, todella hyviltä, mutta itse ei tietenkään saanut kuin leikata paloja - muille. Jonkun verran sain myös kaadella juomia. Yksi vanhempi mies tuli juttelemaan, kun kuuli, että olen Suomesta. Hän oli seurustellut jonkun suomalaisen naisen kanssa kolme vuotta vuonna yks ja kaks. Muisteli sen olleen vuosi -63. Ymmärsin lähes tulkoon kaiken, jee! Sitten huonolla suomella "hyvää päivää" ja "lempipoika". Ainoat sanat, jotka on vielä muistissa.

Niiden häiden jälkeen rannalle tuli toinen porukka, jotka myöskin ilmeisesti olivat häitä juhlistamassa, mutta jo jatkoilla. Heille oli varattu monta koria olutta sekä paljon makkaraa. Kuullostaa ihan suomalaiselta juhannukselta, tai muuten vaan perus illalta.  Vähän erilaiset kemut. Kunnon rantabailut isolla porukalla. Kaikki tuntui olevan ihan tyytyväisiä.

Olen nyt "evakossa" sadan metrin päässä, tien toisella puolen hotellin ns. loma-asunnossa. Tykkään tästä huoneesta paljon enemmän, kuin mikä on hotellilla. Tämä on hirmu valoisa ja viihtyisäksi sisustettu. Sen lisäksi netti toimii täällä ongelmitta ja telkkarista näkyy kaikki kaapelikanavat. Täällä ois pystyny kattomaan jääkiekkoa. : ( Noh, sunnuntaina/maanantaina muutto takaisin huoneeseen nro. 18. Siellä on sentään oma terassi ja aurinkotuoli. Jotain plussaa sillekin huoneelle. Huomenna olisinkin sitten pitkästä aikaa 10 meno. Jos sitä selviäisi sitten suhteellisen ajoissa kämpillekin, niin ei menisi niin myöhään kukkumiseksi. Tällä hetkellä hotelli on ihan täyteen buukattu häiden takia ja onhan siitä sitten omanlaista päänvaivaa kaikille. Huomaa, että porukkaa alkaa stressaamaan pienetkin epäkohdat. Mutta, eiköhän asiat tästä taas tasoitu viikonlopun jälkeen. Itseä ei ainakaan enää stressaa ihan niin paljoa kiire ja hössötys, kun tietää vähän mitä odottaa ja osaa toimiakin paremmin. Näillä mennään!

Hässäkkää

Huomenna pitäisi pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä viikonlopuksi evakkoon, jonnekin. Määränpää on toistaiseksi vielä arvoitus, mutta selvinnee aamulla. Hotellilla on viikonloppuna isot häät, ja ilmeisesti kaikkia huoneita tarvitaan asiakaskäyttöön. Kauhulla odotan minkälainen hulabaloo niistä seuraa. Tänään katoin jo valmiiksi pöydän 23 hengelle. Sai siinä muutaman haarukan ja veitsen sekä lasit asetella paikalleen. Ennen sitä ne piti tietenkin kantaa kerroksesta 0 kerrokseen 3. Jippii! Muuten pari viimeistä päivää on ollut melko hiljaista, koska eilen satoi vettä, ei asiakkaita ollut paljoa yhtään ja ne oli melkein laskettavissa kahden käden sormilla. Puolet päivästä menikin vaan yleiseen jahkailuun "mitähän tekisi". Ja tottahan toki nekin harvat, jotka tuli sitten syömään, pihisteli sinne viime minuuteille asti, ennen kuin uskaltautuivat kyökin puolelle. Muuten olisi voitu rueta laittamaan paikkoja kuntoon aiemmin. Nooh, tää on tätä. Tämän hetken saldo rikkoutuneissa laseissa on 2. Se on kumma juttu, miten ne ei vaan pysy kädessä.

On kumminkin jonkun verran tullut jo varmuutta tuohon suorittamiseen, eikä tarvitse enää ihan kaikkea miettiä. Ruokalajien nimetkin taipuu välillä hyvin, joskus vähän huonommin. Toisinaan ei ole mitään hajua mitä siinä lautasella kantaa, pääasia, että asiakas itse tietää mitä on tilannut. Kyllä siinä nälkä tulee. Muutaman kerran olen nyt ottanut leivänjämiä huoneeseen mukaan, niin ei pääse illasta nälkä yllättämään. No mutta, elikkäs siis. Viikonloppu on ilmeisesti aikamoista sutinaa. Toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja minäkin saan jonkun katon pääni päälle. Näkymisiin ja kuulumisiin!

Stralsund

Vapaalla taas. Koska ennusteet oli lupaillu sadetta koko päiväks, aattelin lähtee tutustumaan seuraavaan vanhaan hansakaupunkiin, Stralsundiin, jonne täältä on matkaa noin 60 km. En nimittäin todellakaan olisi saanut aikaa kulumaan hotellihuoneessa sateella. Aikainen herätys ja bussipysäkkiä kohti. Ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä kun astuin hotellista pihalle, bussi vilahti ohi. Joku oli päättänyt vaihtaa bussiaikatauluja neljä päivää aikaisemmin, ja bussi kulkikin odotettua aiemmin. No eipähän siinä sitten. Onneksi seuraavan bussin tuloon oli vain reilu puoli tuntia, niin ei tarvinnut lähteä takaisin kämpille. Matka oli kellon vilkuilua, sillä juna on lähdössä tasan kymmeneltä ja asemalle selvisin viittä vaille. Ei siis ollenkaan kiire. Hyvin kerkesi vielä ostamaan lipun ja odottelemaan hetken junaa. Sinänsä ei siis haitannut, vaikka myöhästyinkin aiemmasta bussista.

Kaupunki näytti oikein mukvalta heti ensisilmäyksellä. Pieni kartan vilkaisu ja sitten vaan menoksi. Katselin taas pakolliset nähtävyydet ja kiertelin ja kaartelin edestakaisin. Keskusta on rakennettu saarelle, joten eksymisen mahdollisuus oli melko pieni. Kaupunkina paljon selkeämpi kuin esim. Rostock, ja ehkä omalla tavallaan myös viihtyisämpi. Sää ei nyt ihan suosinut, sillä koko ajan satoi pientä tihkua. Sateenvarjolle ei onneksi ollut käyttöä. Paljon pieniä puoteja, katuja ja monta kirkkoa sekä iso satama tietenkin. Kiipesin korkeimpaan kirkon torniin katselemaan maisemia. Rupesi vähän jo hapottamaan puolessa välissä, mutta kannatti kiivetä, sillä näkymät oli aika huikeat. Eikä ollut tungosta! Tällä kertaa kävin syömässä italialaisessa ravintolassa kanasalaattia. Se oli vähän samanlainen kuin olisi syönyt tortillan ilman sitä tortillalättyä, sillä annos oli koottu aika hauskasti. Ei niinkään salaatti muotoon, vaan kaikki oli erikseen omissa kasoissaan, tai lautasen reunoille eroteltuna. Oli kumminkin hyvää, ei siinä mitään. Sen jälkeen tietenkin pieni shoppailukierros muutamissa kaupoissa.

Täällä on kummallista, että ruokakaupoissa (ainakin pienemmissä) leivät myydään erikseen tavallaan kaupan ulkopuolella. Niitä ei saa siis ostettua samalla kun muut ostokset, vaan ne pitää ostaa erikseen ja yksitellen. Kaupan puolella myydään vaan joitakin satunnaisia leipäpusseja ja näkkäreitä, mutta ns. tuoreet leivät on erillään. Muutenkin on yleistä, että ruoat kuljetetaan kärrissä autolle ja pakataan vasta siellä sitten kasseihin. Kummallisia tapoja, mutta kaikkeen tottuu.

Edelleenkin oma kuullunymmärtäminen on vähän hakusessaan. Huomaa varsinkin, kun pitää maksaa jotain ja ei saa summasta mitään selvää. Helpoimmalla tietenkin pääsee, kun antaa mahdollisimman suuren setelin, niin riittää ainakin, eikä tule itselle väärinkäsityksiä. Myyjä parat joutuvat monta kertaa toisinaan toistamaan, kun ei suomalainen tollo älyä. Joskus on ihan hyvä vaan tekeytyä ihan turistiksi ja täysin ummikoksi. Semmoista täällä tänään, toivottavasti kelit taas paranisi ja saksa rupeasi sujumaan. Seuraavat neljä päivää meneekin sitten taas töiden parissa. Eipähän tarvitse miettiä mitähän tekisi.

Näkymät kirkontornista

St. Marian kirkko. Tuonne torniin tuli kiivettyä!

Kaupungin pienoismalli ja vanhoja rakennuksia

Pikku paatti

ja toinen

Eipä sen ihmeempii

Joopati joo. Ylitöitä täällä kyllä riittää, mutta töitä tekemällä oppii ja koko ajan on helpompaa. Tänään saanut taas ravata rappuja ylös ja alas, kyllä kalorit kuluu. Kelit suosii ainakin, ja monet haluavatkin syödä terassilla. Mikäpäs siinä, kelpaisi itsellekin katsella merta ja syödä a'la carte -herkkuja. Koko ajan uskallan puhua enemmän ja enemmän saksaa. Muutamat asiakkaatkin aina silloin tällöin kiinnostuu juttelemaan enemmän, kun kerron mistä olen kotoisin. Muutamia Suomessa käyneitäkin on tullut jo vastaan.

Ennen töitä oli aikaa vähän kuljeskella taas kylällä. Vaikka paikka on pieni, yllättää se joka kerran. Tänään löysin täältä kirjaston ja halpaa, kotitekoista jäätelöä. Yksi jäätelöpallo maksoi 80 senttiä. Not bad. Täällä on muutenkin huomannut, että hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Varsinkin ruokakaupassa törmää koko ajan halpoihin tuotteisiin, joita pitää sitten jäädä ihmettelemään. Paikalliset pitää varmaan outona, kun pällistelen hyllyjen välissä ihmeissäni.
Ihmettä riittää kylän täydeltä. On mukavaa kävellä pieniä katuja pitkin ja tutkia muiden pihoja. Ne on niin nätisti laitettuja ja itse talotkin on niin söpöjä, että voisin muuttaa itsekin sellaiseen. Ovien lukot täällä on kummallisia. Niitä joutuu pyörittelemään ties miten monta kierrosta ennen kuin ne aukeaa tai menee lukkoon. Ikävä jo Abloyn lukkoja!

Ahrenshoopin kylä yhdeltä suunnalta...

Paikallinen bussipysäkki

...ja kylä toiselta suunnalta

Paljon ihmettelemistä

Tänään olikin astetta erilaisempi päivä. Tai no, päivässä ei sinänsä ollut mitään uutta - rannalla makoilua ja lukemista. Mutta ilta sen sijaan oli vähän poikkeavampi, sillä johtaja Herr Kröger pyysi minua mukaan Rotary Clubille Ribnitz-Damgarteniin. Se oli ihan mukavaa vaihtelua, ja toi kieltämättä vähän jännitystä elämään.

Minun piti kertoa lyhyesti mistä tulen ja mitä teen Saksassa, auf Deutsch, tietenkin. Onneksi kumminkin Suomen mainitseminen lievittää aina tilannetta ja ihmiset ymmärtävät heti, että ei voi olettaa täydellistä saksan kieltä. Kertominen sujui niin ja näin, ja ymmärsin jopa mitä minulta kysyttiin, joten ilmeisesti kaikki meni ihan hyvin. Ruoaksi siellä oli lohta ja nuudeleita, mikä on kieltämättä aika erikoisen kuuloinen yhdistelmä. Vaikka en kalasta niinkään välitä, niin se oli kyllä hyvää. Ihan oikeasti! Muiden höpinöistä en ymmärtänyt kuin ehkä puolet, mutta kumminkin sen verran ,että tiesti mistä puhutaan. Edistystä sekin...Ihan mukavaa, että minua pyydetään mukaan erilaisiin juttuihin, niin näkee maailmaa vähän toiseltakin kantilta. Yksi mies osasi jopa sanoa Suomen täysin oikein, vau!

Näin tänään myös nopean vilauksen johtajan perheen talosta. Ulospäin talo näytti vain suurelta omakotitalolta, mutta se osottautuikin pieneksi (noin 5 perheen) kerrostaloksi. Pääsin katsastamaan taloa eteisestä käsin, mutta päällisin puolin näytti oikein kivalta. Ja mikä oli yllättävää, se oli kaksikerroksinen, vaikka olikin itsessään jo kerrostalo. Hieman erilaista rakennuskulttuuria Suomeen verrattuna siis.

Matkalla takaisin katselin ihmeissäni taas maisemia. Kaikki näytti vielä kauniimmalta, kun lehdet on kunnolla puissa ja kaikki on vihreää. Pellolla näkyi myös peuroja/kauriita, mutta ilmeisesti ne on melko yleinen näky täällä, kun kukaan muu ei tuntunut kiinnittävän niihin huomiota. Sen sijaan kohta näkyviin ilmestyi sankka musta pilvi tien yläpuolella. Se näytti todella kummalliselta. Ja uskokaa tai älkää, ne oli itikoita. Kamalaa!Niitä riittii pilvin pimein monen kilometrin matkalle. Tuulilasiin lätskähteli niitä sen minkä kerkesi. Ahrenshoopin kylän yläpuolellakin leijui sankka itikka-pilvi. Kävi sääliksi niitä ihmisiä, jotka sattuivat olemaan ulkona sillä hetkellä. Niitä parveilee myös minun huoneen ulkopuolella. Onneksi ovi ja ikkunat on visusti kiinni.

Sellainen päivä siis tänään. Etsin aiemmin lisää luettavaa itselleni, kun entinen kirja alkaa jo olla lopussa. Löysin sitten paikallisesta kirjakaupasta kirjan, joka kertoo Suomesta. Mielenkiinnolla odotan, millainen kirja se on. Vielä en ole kerennyt aloittaa, mutta vaikuttaa ihan hyvältä. "Poroja, hirviä, sauna, järvi, pimeä luminen talvi, vähän ihmisiä eikä viiniä. Sellainen on Suomi." Ostin myös sudokuja ajankuluksi, jos ei satu muuta tekemistä olemaan. Seuraaville neljälle päivällä ainakin on kumminkin töitä tiedossa, joten eiköhän siinä riitä vähäksi aikaa puuhaa.

Mutters Tag

Tänään oli taas vapaata ja perinteitä kunnioittaen kävin ulkona syömässä - tällä kertaa vaan yksin. Schnitzeliä ja paistettuja perunoita, ei ollenkaan hassumpaa. Jälkkäriks kävin vielä ostamassa mansikoita ja mustikoita. Yleensä äitienpäivänä kotona on kuulunut rannassa sammakoiden kurnutusta ensimmäistä kertaa koko keväänä, no niin täälläkin. Tosin, äänet kuulosti erilaiselta kuin kotirannassa. Hetken aikaa loikoilin vain rannalla lueskellen. Työt rupeaa sen verran uuvuttamaan, että on ihan mukava vain olla paikoillaan ja nauttia luonnosta.

Viime päivät on olleet aika hektisiä töissä. Koko ajan pitää juosta ees ja taas, ja tehdä kaikenlaista. Yhdet häätkin kerkesi olemaan välissä. Olin avustamassa taas niiden järjestämisessä ja koristelussa. Sen lisäksi autoin vähän ruokien tarjoilussa myöhemmin. Ensimmäistä kertaa kannoin kolmea lautasta yhtä aikaa, enkä tiputtanut yhtäkään. Jee! Työt on minulle tuplasti raskaampia, sillä yritän tulla samaan aikaan toimeen vieraan kielen kanssa. Välillä on ongelmia, mutta jotenkin ne tilanteet aina selviää. Eilen eräät asiakkaat yrittivät tilata viskiä, jonka nimeä en edelleenkään muista. Sanoivat sen monta kertaa, mutta vieras kieli ja vieras juoma, niin eihän siitä mitään tullut. Onneksi johtaja auttoi selviämään tilanteesta ja sain lopulta vietyä oikeat juomat asiakkaille. Huhhuuh.

Kahtena päivänä illallinen on järjestetty kerroksessa kolme, kun taas keittiö on alimmassa kerroksessa. On saanut kuntoilla ihan kiitettävästi, kun on rampannut rappuja edestakaisin. Annokset ylös, ja tyhjät lautaset alas. Sekaannuksien sattuessa oli mukava rueta selvittelemään kenellä mikäkin annos kuuluu. Onneksi puhelimet ja ripeät jalat on keksitty. Niiden päivien jälkeen todella tiesi tehneensä töitä.

Ahrenshoopin satama "järven" puolella

Kuluu se päivä näinkin

Hotel Seezeihen

Rostock

Tänään olin taas vapaalla, niin päätin sitten extempore lähtee Rostockiin. Hyppäsin bussin kyytin ja jatkoin Ribnitz-Damgartenista junalla pääteasemalle. Kertaakaan en eksynyt ja liputkin sain ostettuu onnistuneesti. Yllättävän halpaa matkustaa. Olin ajatellut, että on viileä päivä, kun ennuste oli lupaillut sadetta ja kylmää. Noh, bussipysäkillä seisoessa kumminki jo huomasin, että nahkatakki on ihan liikaa. Mikäpäs siinä sitten. Rostockissa oli yli 20 astetta lämmintä, niin tarkeni kyllä vähemmälläkin.

Kävelin juna-asemalta keskustaan ja kiertelin siellä ja täällä. En oikein tiennyt missä kannattaisi käydä, tai onko kaupungissa ylipäätään mitään erikoista nähtävää. Turisti-info oli niin loistavasti piillotettu, että en vieläkään tiedä missä se on. Vanhakaupunki ei ollut sinänsä selkeä kokonaisuus, vaan siellä oli osia siellä täällä. Kirkkoja oli myös aika monta ja yhdessä kävin sisällä asti. Ihan mukavan näköinen kaupunki, mutta tosiaan vain pikavilaus tältä päivältä. Löytyi ainakin paljon halpoja kauppoja, joihin menen kyllä jatkossakin shoppailemaan. Tarttuihan sieltä nytkin jo muutama paita mukaan.

Päivän eväinä oli currywurstia ja ranskalaisia, sekä myöhemmin mansikoita. Niin hyvää. Täällä ihmiset jaksaa kyllä touhottaa parsoista. Niitä on joka paikka pullollaan ja ravintolat tyrkyttää niitä asiakkaille sen minkä kerkiävät. Kieltämättä onhan ne ihan hyviä. Spargel, Spargel!!

Sattui silmään yksi liike, jossa myytiin suomalaisia tuotteita

Rostockin keskusaukio

Häikäisee

Joku iso kirkko, en muista nimeä

Kukkia, kukkia...

Ribnitz-Damgarten

Näytän varmaan tarpeeksi saksalaiselta, että monet on tulleet kysymään minulta tietä tai muuten neuvoa asioihin. Joutunut vaan sanomaan kaikille, etten tiedä kun itsekin on turistina. Saksan kieltä alkaa kumminkin jo sen verran ymmärtämään, että tietää edes mistä puhutaan. En ole enää ihan niin hukassa kuin viikko sitten, onneksi. Ja sen on saanut täällä kyllä huomata, että kysymällä asiat selviää!

Makeaa elämää

Eilinen päivä oli melko rauhallinen, mutta ilta olikin sitten toista maata. Asiakkaita tuli syömään pikku hiljaa, mutta siitä huolimatta oli yllättävän kiire, sillä minun lisäksi tarjoilemassa oli vain yksi vakituinen työntekijä. Yritäpä siinä samalla sitten toimia ja kysellä neuvoja, kun molemmilla on kädet täynnä. Tarjoilu alkoi sujumaan jo vähän paremmin, mutta toisinaan en ymmärtänyt mitä asiakkaat minulta kysyivät, joten oli melko turhauttavaa. Totta kai väärinkäsitykset ja sössimiset kuuluu kuvaan, ja virheistä oppii. Sain jopa oman nimikyltin! Tosin siinä lukee Markannen :D.  Ja sain eiliseltä jopa tippiä, VAU!

Täällä syödään tosi tosi paljon makeaa, etenkin suklaata ja kakkuja. Joka päivän jälkeen heitetään myytävänä olevista kakuista osa pois, joten työntekijät saa syödä niitä, jos haluaa. Eilinen saldo minun osalta: pala omena- ja mustikkakakkua. Huhhuh. Ruoka täällä on muutenkin tosi hyvää, vaikka toisinaan ei aina tiedä mitä se on. Eilen minulle tehtiin erikois maistelulautanen, jossa oli kahta erilaista parsaa, sekä schnitzeliä+bernaiskastiketta. Nam nam. Ei täällä ainakaan nälässä tarvitse olla.

Tänään varmaan minulle aletaan opettamaan alkeita tietojärjestelemän ja laskutuksen käytöstä. Tosi paljon uutta oppimista taas. Toivottavasti en onnistu sotkemaan koko järjestelmää.

Työhommat

Heips,
lisänä aiempiin voisin vähän kertoa mitä oikeastaan teen täällä. Toimin niin sanotusti yleisapuna vähän kaikkialla, paitsi keittiössä. Olen putsannut terassin pöytiä ja kattanut niitä valmiiksi. Sen lisäksi kuivaan päivittäin laseja sekä ruokailuvälineitä. Se on ihan mukavaa puuhaa, kun ei tarvitse hirveämmin ajatella mitä tekee. Pari kertaa olen myös kattanut pöytiä illallista varten. Se jos mikä on tarkkaa puuhaa, ja kaiken tulee olla just eikä melkein. Jonkin verran olen häärinyt tiskarina, mutta vähemmän. Aamupalan raivaaminen kuuluu myös minun hommiini, mikäli työpäivä alkaa aiemmin.

Toisena työpäivänä täällä järjestettiin kahdet häät rannalla. Sain olla apuna koristelemassa tuoleja ja pöytiä. Kaikki näytti niin upealta, ja hääporukan onneksi myös aurinko paistoi. Jonkin verran olen saanut myös tarjoilla annoksia asiakkaille. Voin kertoa, että kädet tärisevät vieläkin! En onneksi ole vielä onnistunut kaatamaan mitään asiakkaan niskaan. Toivon mukaan hommat lähtevät sujumaan paremmin ja paremmin. Mutta nyt, töihin!

Wustrow

Ostseebad - Wustrow

Lisää kuvia tulee mahdollisesti Wustrowsta myöhemmin.

Tänään oli ensimmäinen vapaa päivä ja koska oli hyvä sää, lähdin vähän tutkimaan lähialueita. Kävelin rantaa pitkin seuraavaan kylään, Wustrowiin, joka oli jo huomattavasti suurempi kuin Ahrenshoop, sillä siellä oli jopa yhdet liikennevalot.  Kiertelin kylää läpi ja kävin katselemassa maisemia kirkontornista. Koska on sunnuntai, monet ovat liikkeellä koko perheen voimin ja rohkeimmat uskaltautuivat jopa uimaan. Ei täällä kuitenkaan vielä ihan älyttömät helle-kelit ole, mutta tarkenee. Semmoista +20 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Yllätys yllätys, naama kärähti jälleen kerran. Toivon mukaan muuttuu nopeasti rusketukseksi, muuten on vähän ikävä olla asiakaspalvelu hommissa. Onneksi lähikaupasta löytyi aftersunia. Pelastus <3

Näkymät parvekkeelta

Ja rantaa jatkuu piiiitkälle...

Alkutunnelmat

Tarkoitus olisi kertoa vähän kuulumisia työharjoittelusta Saksassa. Olen siis tällä hetkellä ensimmäistä viikkoa Ahrenshoopin kylässä, Itämeren rannalla. Täältä on matkaa Rostockiin (lähimpään kaupunkiin) n. 50 km. Työskentelen Hotel Seezeichenissa ja yritän parhaani mukaan ymmärtää saksaa. Harjoittelu kestää elokuulle asti, joten vielä on paljon opittavaa ja nähtävää. Kuvia tulee myöhemmin, jos vaan netti sen sallii. Se ei ole mikään huippu nopea, ja toimii kun toimii. Bis bald!