Vaihtelu virkistää

Viikonloppu oli melkoista pyöritystä suuntaan jos toiseen. Jazzit soi taustalla ja asiakkaita riitti liiaksikin asti. Kun livebändi tuli hotellille, niin tupa oli hetkessä täynnä ja totta kai kaikki haluaa tilata jotain. Hirveä hässäkkä päällä, kun käytössä vain yksi kone tilauksien kirjaamiseen. Tietenkin tilauksien tuleminen kesti oman aikansa ja asiakkaat alkaa jo hermostumaan, kun niitä ei ala kuulumaan, mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon tekemistä kerralla. Muutaman tunnin jälkeen pääsin onneksi hieman rauhallisemmille vesille yläkertaan pitämään "kioskia", jossa oli tarjolla viinejä, olutta, mehuja sekä pientä suolaista. Sain olla siellä melkein koko ajan yksin myymässä. Muutaman kerran johtaja vain kävi kysymässä, että kaikki on hyvin ja toivat lisää laseja. Tuntui mukavalta vaihtelulta, kun sai tehdä kaiken itse. Tippiäkin kertyi siltä illalta ihan kiitettävästi. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja toivon mukaan kassakin piti kutinsa illan jälkeen. Ja mikäpäs siellä ollessa, kun jazzit soi taustalla. 

Tänään sain oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan kunnolla osallistua asiakaspalveluun myös ravintolan puolella, sillä sain ottaa joitakin tilauksia vastaan sekä laskuttaa asiakkaita. Vau! Onhan se tietenkin aina vähän jännittävää, että ymmärtääkö varmasti mitä he haluavat tilata, mutta aina kannattaa yrittää. Toisinaan tilaukset ovat helppoja, luokkaa " 2 cappucinoa", ja toisinaan ne on niin hepreaa, että minulla ei ole hajuakaan mitä he haluavat. Siinä vaiheessa on hyvä vetää Suomi-kortti esiin, niin asiakkaat ymmärtävät, etten ole tyhmä, vaan suomalainen. :D Etenin tavallaan askelen eteenpäin tämän harjoittelun aikana, kun sain niin sanotusti lisää vastuuta ja uudenlaisia tehtäviä. Ei ollenkaan hassumpi päivä.

Juhannuksia

Mitä olisikaan juhannus ilman epävakaata säätä ja juhlimista? Niin, no sään puolesta täällä oli kyllä ihan perus juhannuskelit, mutta juhliminen jäi siltä osin väliin. Koko viikonloppu menee töiden parissa, ja luultavasti joka päivä vielä ylitöiden, sillä muut juhlii. Täällä Ahrenshoopin kylällä on Jazz festivaalit ja eri artisteja on kylä pullollaan, niin myös faneja. Jazz hulinioden lisäksi hotellilla on vielä 3 häät, jotka aiheuttavat lisää harmaita hiuksia ja kiirettä kaikille. Jotenkin kiireeseen on itse jo tottunut, eikä se tunnu enää ollenkaan niin stressaavalta kuin alussa. Nyt kun osaa kuitenkin jo paljon enemmän, eikä vain seistä toljota, kun muut tekee. Mieluummin juoksen pää kolmantena jalkana koko päivän, kuin seisoin tekemättömänä puoli päivää. 

Huomaa tosiaan, että on tullut opittua jotain, vaikkei sitä ehkä niinkään itse tiedosta. Täällä on muutamia, jotka on vasta aloittaneet tai tuleevat aina silloin tällöin auttamaan, niin saan neuvoa heitä. Vau! Ja toisinaan osaan jopa selittää ohjeet paremmin, kuin itse saksaa puhuvat. Ehkä yksinkertaisuus toimii silloin tällöin. Vakkari työntekijätkin jo sanovat "Marianne voi näyttää, se tietää". Muutamia kertoja olen jopa onnistunut olemaan askeleen edellä, ja päässyt yllättämään iloisesti. "Oon jo tehnyt sen!".  Silloin tulee onnistujafiilis. Juu, että eipä kait siinä sitten. Kohta taas töitä tekemään... Harjoittelu alkaa olemaan aika mukavasti puolessa.

Kolme ja puoli onnellista päivää

Pitkän odotuksen jälkeen porukat tuli tänne käymään ja sain vapaata. Nopea huoneen ja hotellin esittely alkuun. Ja tyypilliseen tuuriin, juututtiin hotellin hissiin. Sen harvan kerran kun sitä käyttää... Tulipahan sitten talonmieskin esitellyksi. Kylä oli nopeasti katsottu ja otettiin suunnaksi Hampuri. Navigaattori toimi hyvänä apuna, mutta siihenkään ei ollut luottamista ihan joka käänteessä. Toimin kartanlukijana tarpeen vaatiessa. Liikenne on tietenkin vähän eri luokkaa kuin Suomessa ja kerran juututtiin hetkeksi ruuhkaan keskellä autobahnia. Ensimmäisenä kamat hotellille ja sitten kaupungille katselemaan paikkoja. 

Hampuri on ihan mukava kaupunki ja siellä riittää näkemistä. Aikaa vain oli melko rajatusti, joten jouduimme tyytymään vain pintaraapaisuun. Kaupungin ympärillä ja keskellä oli paljon vettä, mikä teki siitä melkein Venetsian oloisen. Sehr schön! Kirkkoja oli enempi vähempi ja ravintoloita vähän joka lähtöön. Ruokakaupasta löytyi loistava salaattipöytä, joka pitäisi saada myös Suomen kauppoihin. Siellä oli erillään useita erilaisia salaatteja ja lisukkeita, kuten kanaa ja lihapullia. Niistä sai koota itselleen mieleisensä ja kassa punnitsi sitten sen. 100 grammaa maksoi vain 0,99€. Halvalla ja helposti sai mahansa täyteen. Tuoretta ja hyvää. 

Seuraavana kohteena oli Lübeck. Siellä nukuttiin myös yksi yö ja katseltiin kaupunkia. Yksisuuntaisia katuja tuntui olevan vähän turhankin paljon, ja paras tapa liikkua olisi luultavasti ollut ihan vain kävellen. Muutaman kerran harhaan ajettua, välillä jopa bussikaistoja pitkin, paikalliset heittivät paheksuvia katseita meitä kohtaan. Mitäpä noista välittämään, turisteilla on omat oikeudet! Aina voi heittäytyä täysin tyhmäksi, jos ei mene ihan sääntöjen mukaan. Tietämättömyys on anteeksiannettavaa. Hampuriin verrattuna Lübeck on paljon pienempi ja rauhallisempi kaupunki. Sielläkin tietenkin vanha kaupunki ja satama on hallitsevia elementtejä. Molemmat vanhoja hansakaupunkeja. 

Aamusta matka jatkui Travemunden ja Wismarin kautta Rostockiin. Pakolliset valokuvat ja nopea keskustan vilkaisu molemmissa pienemmissä kaupungeissa. Wismarissa oli todella kätevä leipomo, josta sai tuoreita niin suolaisia kuin makeitakin leivoksia mukaan tai paikan päällä syötäväksi. Sen lisäksi vieressä oli kahviautomaatti, josta sai ottaa myös mukaan mitä tahtoi. Ostokset koottiin tarjottimelle ja kassa vain otti rahat kouraan ja eikun syömään. Erittäin nopeaa toimintaa, eikä sekään maksanut paljon mitään Suomen hintoihin verrattuna. Rostockissa satoi vettä, joten kaupungilla kävelyyn ei hirveästi viitsitty kuluttaa aikaa. Äitin kanssa kierreltiin muutamat vaatekaupat läpi, jonka jälkeen mentiin syömään yhteen kellariravintolaan. Ihan viihtyisä paikka ja ruoka oli hyvää. 

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa takaisin Ahrenshoopin, sillä minulla oli jo työpäivä. Matkalla kuitenkin käytiin Warnemundessa pikavisiitillä ja pysähdyttiin Erlebnis Hofiin, jonka liikeidea oli rakennettu mansikoiden ympärille. Vähän isompi mansikkapitäjä kuin Suonenjoki. Sieltä löytyi kyllä kaikkea mansikkalikööreistä mansikka-kauppakasseihin. Ja tietenkin paljon tuoreita mansikoita. Sen lisäksi lapsille oli rakennettu suuri elämyspuisto, jossa riittää varmasti puuhaa vaikka koko päiväksi. Koko rakennus oli kyllä todella vaikuttava ja viihtyisä. Kokonaisuuteen oli nähty paljon vaivaa. Kannatti käydä vilkaisemassa. 

Vapaat meni ihan liian nopeasti ja taas sitä ollaan täällä yksin saksalaisten keskellä. Koti-ikävä kasvoi entisestään, kun tuli olo, että on jo melkein kotona. Noh, jospa sitä vielä jaksaisi. Puolessa välissä ollaan!

Hampuri

Hampurin raatihuone ja keskusaukio

Lübeck

Wismarin vanha hansakaupunki

Erlebnis Hofin pääsisäänkäynti

Semmoista ja tämmöistä

Filmaattiset otukat

Tämä viikko oli kyllä niin rauhallinen että. Toisinaan sai väkisin keksiä minulle tekemistä töissä. Tulipahan sitten putsattua hyllyjä, kaapinovia ja tuolinjalkoja. Kyllä paikat kiiltää hiljaisten viikkojen jälkeen. Kun asiakkaita on ollut vähemmän, ei tarjoilua riitä niin paljon. Saan sitten tehdä kaikkea muuta hanttihommaa. Omalla tavallaan ihan mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta on tympeää, kun ei saa harjoitella itse alan hommia. Aperol Spritzin tekeminen alkaa olla jo aika tuttua. Oluen valuttaminen hanastakin on jo helpompaa. Välillä sitä vaahtoa tulee vaan ihan liikaa ja sitten keinot on monet. Joskus lusikka toimii hyvänä apuna, toisinaan vaahdot pitää vain kaataa toiseen lasiin ja valuttaa lisää olutta toiseen lasiin. Onneksi asiakkaat harvemmin näkee, kuinka se lasi täyttyy.

On muuten hassua huomata, kuinka keittiöntyöntekijät eivät tiedä yhtään mitä salin puolella tapahtuu. Jos kysyy, minkälaisen lusikan tai lautasen tarvitsee annokseen, ei niillä ole mitään hajua. Joskus jopa pöydän numero on hakusessaan. Niiden selitys "en tiiä, minä vaan teen". Omalla tavallaan todella huvittavaa. Minulle aina nauretaan, kun yritän lausua ruokalajien nimiä, tai ylipäätään arvata mitä ne on. Miksi niiden nimien pitää aina olla niin monimutkaisia? Ihme hommaa, kun pitää aina puljailla aluslautasten ja servettien kanssa. Aina ei vaan voi muistaa miten ne menee. Kattauksien tekeminen sujuu jo suhteellisen hyvin, mutta siitä huolimatta niissä löytyy edelleen hiomisen varaa. Yksi työntekijä on todella tarkka niiden suhteen. Kaiken pitää olla just eikä melkein. Sitten saattaa olla, että yksi sanoo toista ja toinen toista. Tiedäpä siinä sitten, miten tehdä. Kaikkia ei voi miellyttää yhtä aikaa, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Yli kuukausi jo mennyt! Ylihuomenna porukat tulee käymään ja saan sitten kolmen päivän vapaat. Jännää! :) 

Unikko

Darss, Prerow, Zingst, Born = pyöräretki

Menopeli ja käkkyrä männyt

Tänään tulikin sitten otettua pyörä alle ja huristeltua pitkin ja poikin. Seitsemällä eurolla sai pyörän kaikilla herkuilla. Toisin sanoen 7-vaihteisen konkelin, jossa oli kori ja kello. Vältti ihan hyvin minulle, kuhan vain eteenpäin pääsi. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi reilu 40 km ja kieltämättä jalat on tällä hetkellä vähän hellänä. Huomista odotellessa. Mutta mikäpäs siinä maisemia katsellessa ja auringosta nauttiessa.

Ensimmäisenä suuntasin Darssin majakalle. Kuljin sinne kansallispuiston läpi ja olihan siellä mukavan näköistä. Huomasi vain heti, kun on enemmän metsää ja varjoja, niin itikatkin ilmestyi paikalle, yäk! Välillä tiet oli todella hyvässä kunnossa, mutta toisinaan oli aikamoista täryytystä. Mitään eläimiä ei kyllä näkynyt, vaikka kaikki mainoskyltit ja esitteet niin antoi olettaa. Majakalle päästyä siellä oli tietenkin pääsymaksu. Sinne asti kun on polkenut, niin kukapa jättäisi maksamatta. Onneksi on opiskelija-alennukset! Siellä sai sitten katsella näyttelyitä täytetyistä, paikallisista eläimistä sekä valokuvia maisemista. Olihan siellä myös muutamia eläviä kalojakin. Oppipahan edes sen verran, että nyt tietää paremmin mitä ravintolassa tarjoillaan, kun näki kalat livenä ja yhdisti nimet niihin. Ei mennyt nekään rahat hukkaan. Pakolliset valokuvat (joista piti myös maksaa) ja eikun takaisin polkemaan.

Darssin majakka

 Seuraavaksi suuntana oli Prerow. Ohitin sen melko nopeasti, kun totesin ettei mitään ihmeempää nähtävää ole. Vähän syrjemmässä oli pieni kirkko, joka on ilmeisestikin tämän Osteebadin alueen vanhin. Nopea kurkistus sisälle. Siellä oli puupenkit, niin kuin Liperin kirkossa, mutta siellä oli myös pehmusteet. Liperin seurakunnalle terveisiä, että pehmusteet hankintalistalle kiitos! ;) Hetken mielijohteesta päätin ajaa vielä vähän kauemmas Zingstiin, jonne oli vielä reilu 6 km matkaa. Siellä jätin pyörän parkkiin ja lähdin jalkaisin liikenteeseen tutkimaan vähän paikkoja. Paljon pieniä kuppiloita ja majataloja, sekä rantaelämää. Ei sielläkään kumminkaan ihan hirveästi nähtävää ollut. Sen verran alkoi jo nälkä olemaan, niin kävin syömässä taas perus saksa-evästä. Namnam! Lisää aurinkorasvaa, ja kotimatkalle.

Takaisin päin mentäessä rupesi jo vähän tuntumaan, että olikohan sittenkään ihan fiksu idea polkea vielä kauemmaksi, mutta toisaalta, samaan rahaan, samoilla jaloilla. Poljin takaisin Wieckin ja Bornin kylien kautta. Ne oli molemmat kyllä niin pieniä, että en oikein edes tiennyt joko olin ohittanut keskustan, vai en. Välietappina oli pakko ostaa jäätelöä, että jaksaa loppuun asti. Ihan mukava reissu. Paljon nähtävää, ja todella näppärää liikkua pyörällä. Vaikka toisinaan on niin ruuhkaista, että hyvä että ohi pääsee. Hinta-laatu -suhde oli kyllä pyörän kanssa suhteellisen kohdallaan.

Hamburger Schnitzel, koska Saksa!

Huhhuijjaa

Viikonpäivät on kyllä ihan sekaisin. Lomat on milloin sattuu ja toisinaan joutuu monta kertaa miettimään päivän aikana missä mennään, oli kalenteri käden ulottuvilla tai ei. Eilinen päivä oli kyllä semmoista häslinkiä, että toivon mukaan ei vähään aikaan ihan samanlaista ole tiedossa. Työt alkoi sillä, että oli vaihteeksi häät. Olin siellä auttamassa kuoharin kaatamisessa laseihin ja tarjoilemassa sitten niitä. Sain myös avattua pullot ilman kuohumista, edistystä! Olen oppinut sentään jotain. Kuohareiden jälkeen hääväki siirtyi puutarhaan valokuvia ottamaan ja minun piti raivata terassilta kaikki lasit ja lautaset pois. Mikäs siinä 50 kuoharilasia putsatessa. Sen jälkeen tein kattaukset 35 hengelle neljää ruokalajia varten. Ei siinä muuten mitään, mutta kaikki piti kantaa alakerrasta yläkertaan. Saipahan kintut liikuntaa. Nopea ruokatauko ja sitten alkoikin vieraille tarjoilu.

Sain auttaa viinien tarjoilemisessa, ja sain hääparilta kehuja, että se onnistuu aika hyvin. Jee! Tulipahan myös harjoiteltua kolmen lautasen kantamista. Pakko paikka harjoitella, kun ruoat piti saada nopeasti ja suht yhtäaikaa kaikille. Rappujen nouseminen alkoi kyllä tuntumaan niin jaloissa kuin käsissäkin ja lautaset alkoivat painaa pöytien luo päästessä. Kaikki sai kuitenkin ruokansa ja juomansa, ja toivottavasti olivat ihan tyytyväisiä palveluun. Pieniä kieliongelmiakin oli taas havaittavissa, mutta asiat selviää, kun aikansa yrittää. Yksi mies tuli pyytämään tuhkakuppia (Aschenbecher), mutta kuulin, että hän pyysi espressoa. Ihan käsittämätöntä miten sen voi edes kuulla niin väärin. Yhtenä muuttujana oli tietenkin se, että taustalla soitti bändi aika kovasti, ja saksan kuullunymmärtäminen on mitä on. Mies sai kumminkin aikansa kuluttua tuhkakuppinsa ja lähti tyytyväisenä pois. Jälkeenpäin naureskelin vain yksikseni toilailuille. Ilta kului ja ylitöiksihän se taas meni. Illan päätteeksi sai vielä kuivailla ruokailuvälineitä kaksi pesukoneellista, sekä laseja toinen mokoma. Oli ihan mukava päästä nukkumaan. Tosin jouduin taas muuttamaan yhdeksi yöksi, ja tällä kertaa nukuin hotellin alakerrassa hierontahuoneessa. Oli ihan tunnelmallista, mutta toisaalta todella kolkkoa, kun ei ollut ollenkaan ikkunoita. Onneksi vain yksi yö. 

Saksalaiset on muuten outoa porukkaa juomien suhteen. Alsterwasser, eli olutta ja spritea sekaisin, tuntuu olevan kovassa suosiossa täällä. Sen lisäksi myös viinin sekaan sotketaan milloin kivennäisvettä, milloin mehua. Tuntuu kummalliselta. Tähän mennessä oudoin sekoitus on kumminkin olut+banaanimehu. Banaanimehu jo itsessään kuullostaa todella epäilyttävältä. Nuoret tykkäävät sekoittaa siihen kirsikkamehua. Silloin siitä tulee KiBa. Ei sekään mitenkään erityisen houkuttelevalta näytä. Kyllä se alsteri pitää varmaan vielä täällä ollessa testata. 

Auringonlasku

Kolmas majapaikka, hierontahuone