Tätä menoa kunnon luulis kasvavan kohisten, kun saa juosta annoksien kanssa yläkertaan ja sitten tulla hakemaan alakerrasta uusia. Samaa rumbaa jatkui noin neljän tunnin ajan. Loppuillasta alkoi jo vähän tuntumaan, että ei enää kiitos. Toisinaan meinasi myös iskeä samanlainen epätoivo, kuin aiemmin viikolla, kun annokset eivät sattuneet ihan kohdilleen tai keittiö mokaili. Onneksi vain muutaman kerran ja lopulta kaikki meni onnistuneesti nappiin. Kattoterassi oli hyvästä kelistä johtuen lähes täynnä ja totta kai he myös viihtyivät siellä pitkään. Ylitöiksihän se taas vähän sitten menikin. Päivä oli muuten kuitenkin melko onnistunut, sillä olin osannut jo etukäteen varautua kiireeseen ja juoksemiseen. Pöytien numeroiden opettelu helpotti tilannetta huomattavasti, ja kun lopulta alkoi hahmottamaan koko paljetin toimintaa. Epäselvissä tilanteissa toivoisi, että vastapuolellakin oleva puhuisi suomea, sillä on toisinaan todella hankalaa yrittää selvittää ongelmia, kun ei meinaa löytyä oikeita avainsanoja. Onneksi huumori pelastaa monessa tilanteessa. Keittiössäkin saivat hyvät naurut kun minä yritän naama punaisena selvittää asioita ja juosta edestakaisin rappuja. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Tänään olikin sitten taas vapaata, niin sai vähän huilia. Mikäs siinä rannalla makoillessa. Ja mikä parasta, heitin viimein talviturkin! Niin, no eihän tietysti nyt ole kuin vasta heinäkuu... Vesi olikin yllättävän lämmintä ja oli mukava vain antaa aaltojen kuljettaa. Kävelin myös kylää ympäri ja napsin pakollisia turistikuvia sieltä ja täältä. Tietenkin sen lisäksi söin paljon jäätelöä. Yksi suosikeista on tällä hetkellä jogurtti-jäätelö, nam. Ensi viikko onkin sitten taas vähän erilainen, kun pitkään odotettu vieras Suomesta saapuu tänne kyläilemään. Ollia odotellessa... :)
 |
| Laivakoira |
 |
| Jollain pyykit kuivamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti