Ohi on!

Viimeinkin harjoittelu saatu päätökseen. On niin helpottunut ja tyhjä olo kaiken jälkeen. Töitä sai kyllä paiskia ihan urakalla, mutta oli se toisaalta sen arvoistakin. Paljon uutta työkokemusta, jonkun verran saksan kielen oppimista ja muuten vain matkailua. Vaikka välillä olikin huonoja päiviä, niin kyllä kokonaisuudessaan jää vain positiivinen kuva koko reissusta, ja olen onnellinen, että tuli lähdettyä. Matka oli hyvä päättää Berliiniin, jonne sain työkaverin,  Milenan, matkaoppaksi. 

Deutsche Bahn osottautui yhtä toimivaksi kuin VR. Ensimmäinen juna oli 15 minuuttia myöhässä. Seuraavaan junaan kerettiin juosten, mutta vähän ajan päästä selvisi, että kyseinen juna ei menekään Berliiniin asti, vaan jää teknisien ongelmien takia matkalle, ja seuraavasta junasta ei ole kellään mitään tietoa. Oltiin sitten jossain pienessä kylässä matkan varrella ja odoteltiin tietoja jatkoyhteyksistä. Puolen tunnin odottelun jälkeen siirryttiin pienellä taajamajunalla toiseen kylään, jossa sitten odoteltiin vajaa tunti seuraavaa junaa, jonka oli sitten tarkoitus mennä Berliiniin asti. Lopulta selvittiin perille reilu pari tuntia myöhässä ja meitä oli vastassa Milenan kaveri, joka auttoi kantamaan matkalaukut hotellille. Illasta lähdettiin vielä kolmestaan Alexanderplatzille, jossa oli Berliini lacht -tapahtuma. Koko aukio oli täynnä erilaisia kojuja sekä esiintyjiä. Yhtäkkiä ukkoskuuro kuitenkin yllätti, ja koko aukio tyhjeni hetkessä. Ilta jatkui vielä syönnin merkeissä KFC:llä.

Seuraavana päivänä kiertelin Spree-joen pohjoispuolella. Niin paljon katseltavaa, ettei pari päivää millään riitä kattavaan kuvaan kaupungista. Viimeinen päivä meni myös kaupungin nähtävyyksien katselemiseen. Milena toimi henkilökohtaisena turistioppaana, joten oli helppo liikkua paikasta toiseen, kun oli paikallinen, joka tiesi mitä on missäkin. Brandenburg Tor, Potsdamer Platz, Checkpoint Charlie, Seegeseule sekä Ku'damm check! Vaikka paljon liikuttiinkiin S- sekä U-bahnilla, niin jalat olivat päivän jälkeen ihan poikki. Paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi vielä seuraavaan kertaan. 

Nyt istun Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotan viimeistä lentoa Joensuuhun. Ei olisi enää kuin muutama tunti, niin olen takaisin kotona pitkästä aikaa. Eipä voi muuta sanoa, kuin että kannatti lähteä, mutta kyllä kotiin on aina mukava palata. Luultavasti tältä osin tämä on sitten tämän blogin viimeinen päivitys, sillä harjoittelu on ohi. Marianne kiittää ja kuittaa! 

Fernsehturm.

Brandenburgtor ja muukalaiset

Checkpoint Charlie ja joku turisti

Ohi on, huippufiilis!

Viimeistä viedään

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Viime päivät on mennyt aika tiiviisti töiden parissa, ja jos vapaa-aikaa on ollut, se on mennyt rannalla, lenkkeillessä tai Marian kanssa. Tehtiin yhdessä ruokaa hän kämpällään, maisteltiin erilaisia viinejä sekä syötiin jälkkäriä. Nam! Eilen käytiin parin keittiön työntekijän, Alexin ja Janin kanssa paikallisessa baarissa yksillä. Koko kesä on puhuttu, että meidän pitää lähteä juhlimaan, no nyt oli ainakin pieni esimaku sille, että mitä täällä voi tehdä. Saa nähdä tuleeko enää lähdettyä viikonloppuna, vai oliko minun osaltani juhlimiset siinä. Tämä kylä on niin pieni, ettei täällä yöelämää juurikaan ole. Sen lisäksi kaikki ovat töissä niin eri aikoina, ettei yhteistäaikaa oikein tahdo löytyä. 

Muutamat päivät ovat olleet nyt sään puolesta vähän epävakaita. Välillä paistaa pilvettömältä taivaalta, ja yhtäkkiä sataakin ihan reippaasti. Siinä on saanut raivata terassia muutamaan otteseen varsin vauhdikkaasti. Pitkästä aikaa on tuntunut ihanan rauhalliselta, jos on ollut sateisempi päivä ja on vähemmän asiakkaita. Saa vähän hengähtää kiireen keskellä. Vaikka sesonkia ei kestäkään kuin ne muutamat viikot, niin ne tuntuvat piinaavan pitkiltä. Itsellä tosin työpäiviä ei ole enää kuin 5 jäljellä, joten en valita. Tuntuu niin kummalliselta. Vasta tulin tänne ja nyt olen jo lähdössä kotiin, vaikka toisinaan viikkoja sekä päiviä on tullut laskettua varsin tiuhaan...Varmasti jälkeenpäin tätä kokemusta osaa katsoa aivan toisenlaisesta näkökulmasta, ja tajuaa, kuinka paljon on oppinut uutta ja osaa muutenkin arvostaa asioita aivan eri tasolla. Parin viikon solariumissa asumisen jälkeen oma sänky ja huone tuntuvat varmaan todella luksukselta. Ja joudun varmaan kotona kaivelemaan villasukat esiin! 

Nyt kun jaksaisi uurastaa viikonlopun yli, niin sitten olisi harjoittelu tapulteltu pakettiin ja voisi hyvillä mielin lähteä kohti kotia. :)

Hyvä ruoka, parempi mieli

Hymyilytti Marian kanssa

Huh hellettä

Huomaa kyllä, että sesonkiaika alkaa olla käsillä, sillä asiakkaita riittää terassin täytteeksi koko päivän ajan. Siinä kyllä kerkeää kohtamaan monenlaisia tapauksia, ja kumma kyllä, monet kysyvät jo muutaman lauseen jälkeen "mistä oot kotoisin, Ruotsista?". Eilen törmäsin ensimmäiseen saksalaiseen, joka on käynyt Joensuussa! Ruokalistat ja jäätelöt alkavat oleman jo sen verran tuttuja, ettei tarvitse ihan joka kerran kysyä uudelleen mitä he haluavat. Siitä huolimatta lähes päivittäin tulee jotain ihan outoja tilauksia, joita en ole ennen kuullutkaan. Muun muassa sain tutustua tarkemmin hotellin viski-valikoimaan, kun illan viimeinen asiakas halusi skottiviskiä ja satuin sillä hetkellä olemaan yksin tiskin takana. Onneksi oikea pullo löytyi!

Tuntuu, että kiire vain kasvaa, kun asiakkaat lisääntyy ja työntekijät vähenee. Sairaslomat ja irtisanoutumiset hankaloittavat huomattavasti elämää. Siinä on pakko olla tehokas, jotta homma toimii. Päivittäin tulee hetkellisiä ruuhkapiikkejä, jolloin on hirveä hässäkkä päällä, mutta onneksi ne rauhoittuvat normaalille tasolle melko nopeasti. Siinä ei paljoa päivän aikana kerkeä miettimään, että mitähän tekisi. Koko ajan riittää jotain puuhaa. Ja jos on yhtään "vapaa-aikaa", niin sitten valmistellaan jo seuraavaa päivää tai seuraavia tunteja. Kaiken hyvän lisäksi vielä kelit suosivat. Lämmintä riittää lähemmäksi 30, huhhuh. Ja ainakin joidenkin ennusteiden mukaan helteitä jatkuu elokuulle asti. Vaan eipä olisikaan enää kuin kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä. 

PS. On muuten kummallista, että paikallisesta postista ei saa tavallisia, A4-kokoisia kirjekuoria.

Töitä, töitä ja töitä...

On päässyt vierähtämään vähän pidempi tovi viime kerrasta. On pitänyt niin kiirettä töiden ja vapaa-ajan kanssa, ettei kirjoittamiseen ole ollut oikeastaan edes aikaa. Hotellilla oli todella suuret häät, lähemmäs 60 henkeä, joten ne tuottivat taas erikoisjärjestelyjä monen asian suhteen. Jouduin muun muassa muuttamaan taas pois huoneestani. Asuttiin sitten Ollin kanssa pari yötä hotellin solarium-huoneessa. Huone oli täynnä sänkyjä ja matkalaukkuja. Plussana kuitenkin se, että päästiin hyödyntämään hotellin kolmea saunaa. Kaksi kuukautta siinä menikin ilman saunomista, niin tuntui todella rentouttavalta pitkästä aikaa. Höyry- ja biosauna tuli testattua, mutta Suomi-sauna oli vähän turhan kuuma minulle. Lähenteli 95 astetta... 

Häiden takia jouduin olemaan aika paljon ylitöissä, mutta eilen pääsinkin sitten pari tuntia etuajassa pois, joten tunnit kuitenkin vähän tasottuivat sen myötä. Sain toimia rannalla ns. juomamestarina muutaman tunnin ajan. Se oli ihanan leppoista, mutta kuitenkin ihan opettavaista hommaa. Olen huomannut, että tykkään enemmän juomien sekoittelusta kuin tarjoilusta. Kun juomavalikoimia on vähän ja kaikki on esillä, on helpompi ymmärtää mitä asiakkaat haluavat. Häähulinoiden lisäksi hotellilla riitti myös paljon muita asiakkaita, joten on saanut ahertaa. Osa töistä alkaa sujua jo rutiinilla, mutta toisinaan tulee totaalisia unohduksia ja ajatusvirheitä. Onneksi niitä kuitenkin on harvemmassa. Harjoittelua ei muutenkaan olisi kokonaisuudessaan kuin enää reilut kolme viikkoa. Sen jälkeen ajattelin viettää muutaman päivän Berliinissä. En malta odottaa!

Ollin kanssa tuli katseltua paljon maisemia, löhöiltyä rannalla, lenkkeiltyä lähialueilla ja nautittua muuten vain toistemme seurasta. Muutaman kerran syötiin ulkona ja testattiin eri ruokia samassa ravintolassa. Hintalaatu-suhteeltaan todettiin salaatit parhaimmiksi. Viimeisenä päivänä saatoin Ollin Rostockiin ja samalla pidettiin pieni shoppailukierros, sekä syötiin kiinalaista. Ainakin kelit suosi koko viikon ajan. Huomenna työt alkaakin vasta 17, joten minulla on melkein koko päivä aikaa puuhastella omiani. Luultavasti myös pääsen taas aikaisemmin myös pois. Ihan kiva välillä niinkin päin. 

Hotellin saunatilat

Solarium/majapaikka nro 4

Hugo & Aperol Spritz

Auringonlasku

3 viikkoa jäljellä!

Jeps

Tätä menoa kunnon luulis kasvavan kohisten, kun saa juosta annoksien kanssa yläkertaan ja sitten tulla hakemaan alakerrasta uusia. Samaa rumbaa jatkui noin neljän tunnin ajan. Loppuillasta alkoi jo vähän tuntumaan, että ei enää kiitos. Toisinaan meinasi myös iskeä samanlainen epätoivo, kuin aiemmin viikolla, kun annokset eivät sattuneet ihan kohdilleen tai keittiö mokaili. Onneksi vain muutaman kerran ja lopulta kaikki meni onnistuneesti nappiin. Kattoterassi oli hyvästä kelistä johtuen lähes täynnä ja totta kai he myös viihtyivät siellä pitkään. Ylitöiksihän se taas vähän sitten menikin. Päivä oli muuten kuitenkin melko onnistunut, sillä olin osannut jo etukäteen varautua kiireeseen ja juoksemiseen. Pöytien numeroiden opettelu helpotti tilannetta huomattavasti, ja kun lopulta alkoi hahmottamaan koko paljetin toimintaa. Epäselvissä tilanteissa toivoisi, että vastapuolellakin oleva puhuisi suomea, sillä on toisinaan todella hankalaa yrittää selvittää ongelmia, kun ei meinaa löytyä oikeita avainsanoja. Onneksi huumori pelastaa monessa tilanteessa. Keittiössäkin saivat hyvät naurut kun minä yritän naama punaisena selvittää asioita ja juosta edestakaisin rappuja. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tänään olikin sitten taas vapaata, niin sai vähän huilia. Mikäs siinä rannalla makoillessa. Ja mikä parasta, heitin viimein talviturkin! Niin, no eihän tietysti nyt ole kuin vasta heinäkuu... Vesi olikin yllättävän lämmintä ja oli mukava vain antaa aaltojen kuljettaa. Kävelin myös kylää ympäri ja napsin pakollisia turistikuvia sieltä ja täältä. Tietenkin sen lisäksi söin paljon jäätelöä. Yksi suosikeista on tällä hetkellä jogurtti-jäätelö, nam. Ensi viikko onkin sitten taas vähän erilainen, kun pitkään odotettu vieras Suomesta saapuu tänne kyläilemään. Ollia odotellessa... :)

Laivakoira

Jollain pyykit kuivamassa

Aina ei vaan onnistu

Tänään oli oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen päivä, että jos joku asia menee pieleen, niin samaan syssyyn sitten vähän kaikki epäonnistuu. Mitään katastrofia ei missään vaiheessa päässyt syntymään, mutta pieniä kömmähdyksiä siellä ja täällä tuntui tulevan päivän aikana vähän turhan monta. En tiedä johtuiko kuumuudesta, kiireestä vai muuten vain, mutta kaikki ei vain mennyt ihan nappiin. Milloin jäätelö piti olla ilman kermavaahtoa, milloin koko annos oli ihan väärä. Yleensä moka johtui keittiöstä, kun olivat lukeneet epähuomiossa väärin mitä piti tehdä. Siinä onkin mukava sitten taivastella asiakkaiden kanssa, mitä olisi oikeasti pitänyt olla, kun itse ei oikein aina tiedä. Yritä siinä sitten selittää saksaksi... Kerran jopa onnistuin kaatamaan pullon, onneksi vain pöydälle eikä asiakkaan syliin. Samaan pöytään vielä sattui keittiön moka, ja vein väärän jäätelöannoksen asiakkaille. Huhhuuh.

Päivää hankaloitti myös se, että hyvästä kelistä johtuen iltaruokailu oli kattoterassilla. Minulla ei ollut hajuakaan pöytien numeroinnista, saatikka siitä, mitä asiakkaat tilaavaat, sillä minun tehtävä oli pääasiassa vain toimittaa ruoat keittiöstä pöytään. Muutaman kerran siinä menikin vähän sekaisin, kun matkalla ehti jo unohtaa pöydän numeron tai ruoan nimen. Sen lisäksi tilat olivat aika ahtaat, niin joutui puikkelehtimaan sinne ja tänne. Onneksi työkaverit auttoivat, jos oli ongelmia. Ja tietenkin suurinosa asiakkaista oli huumorin kanssa liikenteessä, joten no worries. Pitkästä aikaa pääsin myös ihan ajallaan pois töistä. Heti tuli sitten sellainen olo, onko tehnyt jotain väärää, kun pääsen jo "aikaiseen" kotiin, vaikka työaika olikin jo täynnä. 

Eilen kävin toisen espanjalaisen, Marian, kanssa kävelemässä Wustrowssa. Koko ilta siinä vierähtikin ja käytiin syömässä iiiisot hampurilaiset. Kyllä nälkä lähti. Pääasiassa kielenä toimi englanti, mutta toisinaan mietimme sanoja myös espanjaksi, suomeksi sekä saksaksi. Kunnon kielikylpyä! Jotenkin tunsin oloni ihan matkaoppaaksi, kun lähialueet ovat kumminkin jo sen verran tuttuja, että osasin kertoa missä on mitäkin. Vasta silloin kun neuvoo muita, tajuaa kuinka paljon itse onkaan kerennyt oppimaan niin alueesta kuin työstäkin.

Kesää odotellessa

Tämä päivä alkoi varsinaisella vauhdilla töissä, kun pääsin heti terassille ottamaan tilauksia vastaan. Reilun tunnin ajan pyöritin oikeastaan yksin koko paljettia ja hoidin kaikki asiakkaat. Tuntui aika hienolta. Siinä samalla tuli sitten opeteltua varaussysteemin käyttöä. Toisinaan oli jopa pakko vain toimia, kun ei ollut ketään neuvomassa. Siinä oppii kyllä omalla tavallaan eniten, kun joutuu kokeilemaan itse, miten kaikki toimii. Vaikka itse sanonkin, se sujui suhteellisen mallikkaasti.

Tänään aloitti kolme uutta työntekijää, kaksi espanjalaista ja yksi ihan saksalainen, joka ilmeisesti on työskennellyt täällä joskus aiemminkin. Sillä työnteko sujui ihan mutkattomasti, mutta espanjalaisia sain opastaa. Toiminkin heidän opettajanaan koko päivän. Tuntuu ihan hassulta, että vastahan minä itse aloitin täällä, ja nyt jo neuvon muita ihan kuin olisin ollut pidempäänkin. Siinä vaiheessa sitä huomaa, mitä kaikkea onkaan jo kerinnyt oppia. Pitkästä aikaa puhuin englantia heidän kanssaan, ja mikä kummallisinta, tuli mieleen vain saksan sanoja. Englanti tuntui todella vaikealta! Puhuin sitten molempia vähän sekaisin, kun ei oikein meinannut sujua kumpikaan. Kyllä sitten aivoissa on ilmeisesti jokin saksa-vaihe menossa, kun se meinaa tulla tavallaan luonnostaan. Paras tapa saada asiat perille ja ymmärretyiksi on tietenkin näyttää vielä käytännössä. Olin kuulemma hyvä opettaja. :)

Ruokatauolla tuli todella kesäinen ja kotoisa olo, kun ruokana oli perunoita ja kunnon grillipihvejä tsatsikin kanssa. Tuoksut ja maut toi ihan Suomen kesän mieleen. Nams. Aamulla ennen töitä kävin kävelemässä pitkin ja poikin peltoja, kun oli aikaa. Oli niin ihanan näköistä ja tuntui sekin kesältä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi pienen pilviverhon takaa ja kevyt tuuli puhalsi järveltä päin. Vastarannalla näkyi tuulivoimalat pyörimässä. Mikäpäs sen parempaa, kuin nauttia pienistä hyvistä hetkistä. 

Vaihtelu virkistää

Viikonloppu oli melkoista pyöritystä suuntaan jos toiseen. Jazzit soi taustalla ja asiakkaita riitti liiaksikin asti. Kun livebändi tuli hotellille, niin tupa oli hetkessä täynnä ja totta kai kaikki haluaa tilata jotain. Hirveä hässäkkä päällä, kun käytössä vain yksi kone tilauksien kirjaamiseen. Tietenkin tilauksien tuleminen kesti oman aikansa ja asiakkaat alkaa jo hermostumaan, kun niitä ei ala kuulumaan, mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon tekemistä kerralla. Muutaman tunnin jälkeen pääsin onneksi hieman rauhallisemmille vesille yläkertaan pitämään "kioskia", jossa oli tarjolla viinejä, olutta, mehuja sekä pientä suolaista. Sain olla siellä melkein koko ajan yksin myymässä. Muutaman kerran johtaja vain kävi kysymässä, että kaikki on hyvin ja toivat lisää laseja. Tuntui mukavalta vaihtelulta, kun sai tehdä kaiken itse. Tippiäkin kertyi siltä illalta ihan kiitettävästi. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja toivon mukaan kassakin piti kutinsa illan jälkeen. Ja mikäpäs siellä ollessa, kun jazzit soi taustalla. 

Tänään sain oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan kunnolla osallistua asiakaspalveluun myös ravintolan puolella, sillä sain ottaa joitakin tilauksia vastaan sekä laskuttaa asiakkaita. Vau! Onhan se tietenkin aina vähän jännittävää, että ymmärtääkö varmasti mitä he haluavat tilata, mutta aina kannattaa yrittää. Toisinaan tilaukset ovat helppoja, luokkaa " 2 cappucinoa", ja toisinaan ne on niin hepreaa, että minulla ei ole hajuakaan mitä he haluavat. Siinä vaiheessa on hyvä vetää Suomi-kortti esiin, niin asiakkaat ymmärtävät, etten ole tyhmä, vaan suomalainen. :D Etenin tavallaan askelen eteenpäin tämän harjoittelun aikana, kun sain niin sanotusti lisää vastuuta ja uudenlaisia tehtäviä. Ei ollenkaan hassumpi päivä.

Juhannuksia

Mitä olisikaan juhannus ilman epävakaata säätä ja juhlimista? Niin, no sään puolesta täällä oli kyllä ihan perus juhannuskelit, mutta juhliminen jäi siltä osin väliin. Koko viikonloppu menee töiden parissa, ja luultavasti joka päivä vielä ylitöiden, sillä muut juhlii. Täällä Ahrenshoopin kylällä on Jazz festivaalit ja eri artisteja on kylä pullollaan, niin myös faneja. Jazz hulinioden lisäksi hotellilla on vielä 3 häät, jotka aiheuttavat lisää harmaita hiuksia ja kiirettä kaikille. Jotenkin kiireeseen on itse jo tottunut, eikä se tunnu enää ollenkaan niin stressaavalta kuin alussa. Nyt kun osaa kuitenkin jo paljon enemmän, eikä vain seistä toljota, kun muut tekee. Mieluummin juoksen pää kolmantena jalkana koko päivän, kuin seisoin tekemättömänä puoli päivää. 

Huomaa tosiaan, että on tullut opittua jotain, vaikkei sitä ehkä niinkään itse tiedosta. Täällä on muutamia, jotka on vasta aloittaneet tai tuleevat aina silloin tällöin auttamaan, niin saan neuvoa heitä. Vau! Ja toisinaan osaan jopa selittää ohjeet paremmin, kuin itse saksaa puhuvat. Ehkä yksinkertaisuus toimii silloin tällöin. Vakkari työntekijätkin jo sanovat "Marianne voi näyttää, se tietää". Muutamia kertoja olen jopa onnistunut olemaan askeleen edellä, ja päässyt yllättämään iloisesti. "Oon jo tehnyt sen!".  Silloin tulee onnistujafiilis. Juu, että eipä kait siinä sitten. Kohta taas töitä tekemään... Harjoittelu alkaa olemaan aika mukavasti puolessa.

Kolme ja puoli onnellista päivää

Pitkän odotuksen jälkeen porukat tuli tänne käymään ja sain vapaata. Nopea huoneen ja hotellin esittely alkuun. Ja tyypilliseen tuuriin, juututtiin hotellin hissiin. Sen harvan kerran kun sitä käyttää... Tulipahan sitten talonmieskin esitellyksi. Kylä oli nopeasti katsottu ja otettiin suunnaksi Hampuri. Navigaattori toimi hyvänä apuna, mutta siihenkään ei ollut luottamista ihan joka käänteessä. Toimin kartanlukijana tarpeen vaatiessa. Liikenne on tietenkin vähän eri luokkaa kuin Suomessa ja kerran juututtiin hetkeksi ruuhkaan keskellä autobahnia. Ensimmäisenä kamat hotellille ja sitten kaupungille katselemaan paikkoja. 

Hampuri on ihan mukava kaupunki ja siellä riittää näkemistä. Aikaa vain oli melko rajatusti, joten jouduimme tyytymään vain pintaraapaisuun. Kaupungin ympärillä ja keskellä oli paljon vettä, mikä teki siitä melkein Venetsian oloisen. Sehr schön! Kirkkoja oli enempi vähempi ja ravintoloita vähän joka lähtöön. Ruokakaupasta löytyi loistava salaattipöytä, joka pitäisi saada myös Suomen kauppoihin. Siellä oli erillään useita erilaisia salaatteja ja lisukkeita, kuten kanaa ja lihapullia. Niistä sai koota itselleen mieleisensä ja kassa punnitsi sitten sen. 100 grammaa maksoi vain 0,99€. Halvalla ja helposti sai mahansa täyteen. Tuoretta ja hyvää. 

Seuraavana kohteena oli Lübeck. Siellä nukuttiin myös yksi yö ja katseltiin kaupunkia. Yksisuuntaisia katuja tuntui olevan vähän turhankin paljon, ja paras tapa liikkua olisi luultavasti ollut ihan vain kävellen. Muutaman kerran harhaan ajettua, välillä jopa bussikaistoja pitkin, paikalliset heittivät paheksuvia katseita meitä kohtaan. Mitäpä noista välittämään, turisteilla on omat oikeudet! Aina voi heittäytyä täysin tyhmäksi, jos ei mene ihan sääntöjen mukaan. Tietämättömyys on anteeksiannettavaa. Hampuriin verrattuna Lübeck on paljon pienempi ja rauhallisempi kaupunki. Sielläkin tietenkin vanha kaupunki ja satama on hallitsevia elementtejä. Molemmat vanhoja hansakaupunkeja. 

Aamusta matka jatkui Travemunden ja Wismarin kautta Rostockiin. Pakolliset valokuvat ja nopea keskustan vilkaisu molemmissa pienemmissä kaupungeissa. Wismarissa oli todella kätevä leipomo, josta sai tuoreita niin suolaisia kuin makeitakin leivoksia mukaan tai paikan päällä syötäväksi. Sen lisäksi vieressä oli kahviautomaatti, josta sai ottaa myös mukaan mitä tahtoi. Ostokset koottiin tarjottimelle ja kassa vain otti rahat kouraan ja eikun syömään. Erittäin nopeaa toimintaa, eikä sekään maksanut paljon mitään Suomen hintoihin verrattuna. Rostockissa satoi vettä, joten kaupungilla kävelyyn ei hirveästi viitsitty kuluttaa aikaa. Äitin kanssa kierreltiin muutamat vaatekaupat läpi, jonka jälkeen mentiin syömään yhteen kellariravintolaan. Ihan viihtyisä paikka ja ruoka oli hyvää. 

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa takaisin Ahrenshoopin, sillä minulla oli jo työpäivä. Matkalla kuitenkin käytiin Warnemundessa pikavisiitillä ja pysähdyttiin Erlebnis Hofiin, jonka liikeidea oli rakennettu mansikoiden ympärille. Vähän isompi mansikkapitäjä kuin Suonenjoki. Sieltä löytyi kyllä kaikkea mansikkalikööreistä mansikka-kauppakasseihin. Ja tietenkin paljon tuoreita mansikoita. Sen lisäksi lapsille oli rakennettu suuri elämyspuisto, jossa riittää varmasti puuhaa vaikka koko päiväksi. Koko rakennus oli kyllä todella vaikuttava ja viihtyisä. Kokonaisuuteen oli nähty paljon vaivaa. Kannatti käydä vilkaisemassa. 

Vapaat meni ihan liian nopeasti ja taas sitä ollaan täällä yksin saksalaisten keskellä. Koti-ikävä kasvoi entisestään, kun tuli olo, että on jo melkein kotona. Noh, jospa sitä vielä jaksaisi. Puolessa välissä ollaan!

Hampuri

Hampurin raatihuone ja keskusaukio

Lübeck

Wismarin vanha hansakaupunki

Erlebnis Hofin pääsisäänkäynti

Semmoista ja tämmöistä

Filmaattiset otukat

Tämä viikko oli kyllä niin rauhallinen että. Toisinaan sai väkisin keksiä minulle tekemistä töissä. Tulipahan sitten putsattua hyllyjä, kaapinovia ja tuolinjalkoja. Kyllä paikat kiiltää hiljaisten viikkojen jälkeen. Kun asiakkaita on ollut vähemmän, ei tarjoilua riitä niin paljon. Saan sitten tehdä kaikkea muuta hanttihommaa. Omalla tavallaan ihan mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta on tympeää, kun ei saa harjoitella itse alan hommia. Aperol Spritzin tekeminen alkaa olla jo aika tuttua. Oluen valuttaminen hanastakin on jo helpompaa. Välillä sitä vaahtoa tulee vaan ihan liikaa ja sitten keinot on monet. Joskus lusikka toimii hyvänä apuna, toisinaan vaahdot pitää vain kaataa toiseen lasiin ja valuttaa lisää olutta toiseen lasiin. Onneksi asiakkaat harvemmin näkee, kuinka se lasi täyttyy.

On muuten hassua huomata, kuinka keittiöntyöntekijät eivät tiedä yhtään mitä salin puolella tapahtuu. Jos kysyy, minkälaisen lusikan tai lautasen tarvitsee annokseen, ei niillä ole mitään hajua. Joskus jopa pöydän numero on hakusessaan. Niiden selitys "en tiiä, minä vaan teen". Omalla tavallaan todella huvittavaa. Minulle aina nauretaan, kun yritän lausua ruokalajien nimiä, tai ylipäätään arvata mitä ne on. Miksi niiden nimien pitää aina olla niin monimutkaisia? Ihme hommaa, kun pitää aina puljailla aluslautasten ja servettien kanssa. Aina ei vaan voi muistaa miten ne menee. Kattauksien tekeminen sujuu jo suhteellisen hyvin, mutta siitä huolimatta niissä löytyy edelleen hiomisen varaa. Yksi työntekijä on todella tarkka niiden suhteen. Kaiken pitää olla just eikä melkein. Sitten saattaa olla, että yksi sanoo toista ja toinen toista. Tiedäpä siinä sitten, miten tehdä. Kaikkia ei voi miellyttää yhtä aikaa, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Yli kuukausi jo mennyt! Ylihuomenna porukat tulee käymään ja saan sitten kolmen päivän vapaat. Jännää! :) 

Unikko

Darss, Prerow, Zingst, Born = pyöräretki

Menopeli ja käkkyrä männyt

Tänään tulikin sitten otettua pyörä alle ja huristeltua pitkin ja poikin. Seitsemällä eurolla sai pyörän kaikilla herkuilla. Toisin sanoen 7-vaihteisen konkelin, jossa oli kori ja kello. Vältti ihan hyvin minulle, kuhan vain eteenpäin pääsi. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi reilu 40 km ja kieltämättä jalat on tällä hetkellä vähän hellänä. Huomista odotellessa. Mutta mikäpäs siinä maisemia katsellessa ja auringosta nauttiessa.

Ensimmäisenä suuntasin Darssin majakalle. Kuljin sinne kansallispuiston läpi ja olihan siellä mukavan näköistä. Huomasi vain heti, kun on enemmän metsää ja varjoja, niin itikatkin ilmestyi paikalle, yäk! Välillä tiet oli todella hyvässä kunnossa, mutta toisinaan oli aikamoista täryytystä. Mitään eläimiä ei kyllä näkynyt, vaikka kaikki mainoskyltit ja esitteet niin antoi olettaa. Majakalle päästyä siellä oli tietenkin pääsymaksu. Sinne asti kun on polkenut, niin kukapa jättäisi maksamatta. Onneksi on opiskelija-alennukset! Siellä sai sitten katsella näyttelyitä täytetyistä, paikallisista eläimistä sekä valokuvia maisemista. Olihan siellä myös muutamia eläviä kalojakin. Oppipahan edes sen verran, että nyt tietää paremmin mitä ravintolassa tarjoillaan, kun näki kalat livenä ja yhdisti nimet niihin. Ei mennyt nekään rahat hukkaan. Pakolliset valokuvat (joista piti myös maksaa) ja eikun takaisin polkemaan.

Darssin majakka

 Seuraavaksi suuntana oli Prerow. Ohitin sen melko nopeasti, kun totesin ettei mitään ihmeempää nähtävää ole. Vähän syrjemmässä oli pieni kirkko, joka on ilmeisestikin tämän Osteebadin alueen vanhin. Nopea kurkistus sisälle. Siellä oli puupenkit, niin kuin Liperin kirkossa, mutta siellä oli myös pehmusteet. Liperin seurakunnalle terveisiä, että pehmusteet hankintalistalle kiitos! ;) Hetken mielijohteesta päätin ajaa vielä vähän kauemmas Zingstiin, jonne oli vielä reilu 6 km matkaa. Siellä jätin pyörän parkkiin ja lähdin jalkaisin liikenteeseen tutkimaan vähän paikkoja. Paljon pieniä kuppiloita ja majataloja, sekä rantaelämää. Ei sielläkään kumminkaan ihan hirveästi nähtävää ollut. Sen verran alkoi jo nälkä olemaan, niin kävin syömässä taas perus saksa-evästä. Namnam! Lisää aurinkorasvaa, ja kotimatkalle.

Takaisin päin mentäessä rupesi jo vähän tuntumaan, että olikohan sittenkään ihan fiksu idea polkea vielä kauemmaksi, mutta toisaalta, samaan rahaan, samoilla jaloilla. Poljin takaisin Wieckin ja Bornin kylien kautta. Ne oli molemmat kyllä niin pieniä, että en oikein edes tiennyt joko olin ohittanut keskustan, vai en. Välietappina oli pakko ostaa jäätelöä, että jaksaa loppuun asti. Ihan mukava reissu. Paljon nähtävää, ja todella näppärää liikkua pyörällä. Vaikka toisinaan on niin ruuhkaista, että hyvä että ohi pääsee. Hinta-laatu -suhde oli kyllä pyörän kanssa suhteellisen kohdallaan.

Hamburger Schnitzel, koska Saksa!

Huhhuijjaa

Viikonpäivät on kyllä ihan sekaisin. Lomat on milloin sattuu ja toisinaan joutuu monta kertaa miettimään päivän aikana missä mennään, oli kalenteri käden ulottuvilla tai ei. Eilinen päivä oli kyllä semmoista häslinkiä, että toivon mukaan ei vähään aikaan ihan samanlaista ole tiedossa. Työt alkoi sillä, että oli vaihteeksi häät. Olin siellä auttamassa kuoharin kaatamisessa laseihin ja tarjoilemassa sitten niitä. Sain myös avattua pullot ilman kuohumista, edistystä! Olen oppinut sentään jotain. Kuohareiden jälkeen hääväki siirtyi puutarhaan valokuvia ottamaan ja minun piti raivata terassilta kaikki lasit ja lautaset pois. Mikäs siinä 50 kuoharilasia putsatessa. Sen jälkeen tein kattaukset 35 hengelle neljää ruokalajia varten. Ei siinä muuten mitään, mutta kaikki piti kantaa alakerrasta yläkertaan. Saipahan kintut liikuntaa. Nopea ruokatauko ja sitten alkoikin vieraille tarjoilu.

Sain auttaa viinien tarjoilemisessa, ja sain hääparilta kehuja, että se onnistuu aika hyvin. Jee! Tulipahan myös harjoiteltua kolmen lautasen kantamista. Pakko paikka harjoitella, kun ruoat piti saada nopeasti ja suht yhtäaikaa kaikille. Rappujen nouseminen alkoi kyllä tuntumaan niin jaloissa kuin käsissäkin ja lautaset alkoivat painaa pöytien luo päästessä. Kaikki sai kuitenkin ruokansa ja juomansa, ja toivottavasti olivat ihan tyytyväisiä palveluun. Pieniä kieliongelmiakin oli taas havaittavissa, mutta asiat selviää, kun aikansa yrittää. Yksi mies tuli pyytämään tuhkakuppia (Aschenbecher), mutta kuulin, että hän pyysi espressoa. Ihan käsittämätöntä miten sen voi edes kuulla niin väärin. Yhtenä muuttujana oli tietenkin se, että taustalla soitti bändi aika kovasti, ja saksan kuullunymmärtäminen on mitä on. Mies sai kumminkin aikansa kuluttua tuhkakuppinsa ja lähti tyytyväisenä pois. Jälkeenpäin naureskelin vain yksikseni toilailuille. Ilta kului ja ylitöiksihän se taas meni. Illan päätteeksi sai vielä kuivailla ruokailuvälineitä kaksi pesukoneellista, sekä laseja toinen mokoma. Oli ihan mukava päästä nukkumaan. Tosin jouduin taas muuttamaan yhdeksi yöksi, ja tällä kertaa nukuin hotellin alakerrassa hierontahuoneessa. Oli ihan tunnelmallista, mutta toisaalta todella kolkkoa, kun ei ollut ollenkaan ikkunoita. Onneksi vain yksi yö. 

Saksalaiset on muuten outoa porukkaa juomien suhteen. Alsterwasser, eli olutta ja spritea sekaisin, tuntuu olevan kovassa suosiossa täällä. Sen lisäksi myös viinin sekaan sotketaan milloin kivennäisvettä, milloin mehua. Tuntuu kummalliselta. Tähän mennessä oudoin sekoitus on kumminkin olut+banaanimehu. Banaanimehu jo itsessään kuullostaa todella epäilyttävältä. Nuoret tykkäävät sekoittaa siihen kirsikkamehua. Silloin siitä tulee KiBa. Ei sekään mitenkään erityisen houkuttelevalta näytä. Kyllä se alsteri pitää varmaan vielä täällä ollessa testata. 

Auringonlasku

Kolmas majapaikka, hierontahuone

Uskomatonta

Täytyy myöntää, että saksalaiset yllätti jälleen. Sain postia verotoimistolta, ja siellä suunnalla olivat päättäneet sitten vaihtaa minun sukupuolta. Tästä lähin olen siis mies. Kiva tietää. Sen lisäksi, sukunimi oli kirjoitettu vaihteeksi väärin, "Markkannen". Työpaikalla yleisin kirjoitusasu on "Markannen". Kyllä se tuntuu olevan vaikeeta. Muutenkin kun kuulee omaa nimeä huudettavan, se kuulostaa enemmänkin "Maijannelta". Tässähän tulee jo identiteettikriisi vähemmästäkin. 

Eilen oli ensimmäinen ihan oikea iltavuoro, jolloin minulle näytettiin mitä kaikkea viimeisenä lähtijän tulee vielä tehdä. Aika liuta hommia. Tänään minä olen sitten viimeinen, joka on töissä. Toivon mukaan joku jäisi kumminkin auttamaan. On vähän turhan paljon opeteltavaa ensikertalaiselle. Viikonloppuun verrattuna eilinen tuntui mukavan leppoiselta, vaikka asiakkaita oli kuitenkin illalla ihan mukavasti. Suomalaisittain jo tottuneena, täältäkin löytyy muutamia yksinäisiä kulkijoita, jotka ovat jo vähän vintti sekaisin, mutta tulevat siitä huolimatta istumaan kaljalle. Toiset käännytetään jo ovelta pois sanomalla, että pulju on jo kiinni. Huomattavasti vähemmän täällä kumminkin on juopppoja tai muita häiriökäyttäytyjiä, kuten Suomessa.

Täälläpäin elokuvateatteritkin on kyllä ihan toista luokkaa. Ensimmäisen kerran näin bussista, kun pellon laidassa nökötti kasvihuoneen muotoinen pressupäällysteinen rakennus, jonka kyljessä luki isolla "Kino". Naureskelin yksikseni ja mietin, että näinköhän on oikeasti mikään elokuvateatteri. No, sitten satuin huomamaan samanlaisen Wustrown kylällä, ja kyllä, se oli ihan oikea. Sain kurkattua ihan vähän sisälle ja siellä oli tavallisia puupenkkejä ns. katsomona. Ulkopuolella on leffamainoksia. Ja vieläpä ihan samoja, mitkä Suomessakin pyörii tällä hetkellä. Hintaakaan ei olisi ollut kuin 3-4€. Pitänee varmaan testata sekin joku päivä, mikäli sattuu olemaan sopivasti aikaa. Erilainen elämys.

Juhlia juhlien perään

Häähumua. Sää tuntuu täällä aina suosivan hääpareja ja niin tänäänkin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei haitannut niin paljon. Olin taas mukana koristelemassa ja laittamassa paikkoja kuntoon. Harmittaa, kun koskaan ei ole kameraa mukana, että saisi otettua kuvia niistä häistä. Hääpari oli suhteellisen nuori ja muukin väki oli suht nuorekasta. Suomalaisittain ne olisivat olleet normaalit tai jopa pienet häät, mutta nämä oli tähän asti suurimmat täällä minun aikanani - 23 henkeä.

En tiedä oliko saksalainen perinne vai suvun oma perinne, mutta virallisten osuuksien jälkeen hääparin tuli sahata iso halko kahtia. Sitten heidän piti leikata lakanaan piirretty sydän irti jonka jälkeen he astuivat siitä reiästä läpi. Viimeisenä tehtävänä piti kaivaa hiekkaan upotettu arkku ylös, joka oli täynnä kuoharia. Kaivamisen jälkeen juomat oli ansaittu. Ei mennyt kauaa kun kokki tuli suuren sydämenmuotoisen mansikkakakun kanssa rantaan. Sen lisäksi oli vielä allergikoille kolmikerroksinen suklaakakku. NAM! Näytti todella, todella hyviltä, mutta itse ei tietenkään saanut kuin leikata paloja - muille. Jonkun verran sain myös kaadella juomia. Yksi vanhempi mies tuli juttelemaan, kun kuuli, että olen Suomesta. Hän oli seurustellut jonkun suomalaisen naisen kanssa kolme vuotta vuonna yks ja kaks. Muisteli sen olleen vuosi -63. Ymmärsin lähes tulkoon kaiken, jee! Sitten huonolla suomella "hyvää päivää" ja "lempipoika". Ainoat sanat, jotka on vielä muistissa.

Niiden häiden jälkeen rannalle tuli toinen porukka, jotka myöskin ilmeisesti olivat häitä juhlistamassa, mutta jo jatkoilla. Heille oli varattu monta koria olutta sekä paljon makkaraa. Kuullostaa ihan suomalaiselta juhannukselta, tai muuten vaan perus illalta.  Vähän erilaiset kemut. Kunnon rantabailut isolla porukalla. Kaikki tuntui olevan ihan tyytyväisiä.

Olen nyt "evakossa" sadan metrin päässä, tien toisella puolen hotellin ns. loma-asunnossa. Tykkään tästä huoneesta paljon enemmän, kuin mikä on hotellilla. Tämä on hirmu valoisa ja viihtyisäksi sisustettu. Sen lisäksi netti toimii täällä ongelmitta ja telkkarista näkyy kaikki kaapelikanavat. Täällä ois pystyny kattomaan jääkiekkoa. : ( Noh, sunnuntaina/maanantaina muutto takaisin huoneeseen nro. 18. Siellä on sentään oma terassi ja aurinkotuoli. Jotain plussaa sillekin huoneelle. Huomenna olisinkin sitten pitkästä aikaa 10 meno. Jos sitä selviäisi sitten suhteellisen ajoissa kämpillekin, niin ei menisi niin myöhään kukkumiseksi. Tällä hetkellä hotelli on ihan täyteen buukattu häiden takia ja onhan siitä sitten omanlaista päänvaivaa kaikille. Huomaa, että porukkaa alkaa stressaamaan pienetkin epäkohdat. Mutta, eiköhän asiat tästä taas tasoitu viikonlopun jälkeen. Itseä ei ainakaan enää stressaa ihan niin paljoa kiire ja hössötys, kun tietää vähän mitä odottaa ja osaa toimiakin paremmin. Näillä mennään!

Hässäkkää

Huomenna pitäisi pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä viikonlopuksi evakkoon, jonnekin. Määränpää on toistaiseksi vielä arvoitus, mutta selvinnee aamulla. Hotellilla on viikonloppuna isot häät, ja ilmeisesti kaikkia huoneita tarvitaan asiakaskäyttöön. Kauhulla odotan minkälainen hulabaloo niistä seuraa. Tänään katoin jo valmiiksi pöydän 23 hengelle. Sai siinä muutaman haarukan ja veitsen sekä lasit asetella paikalleen. Ennen sitä ne piti tietenkin kantaa kerroksesta 0 kerrokseen 3. Jippii! Muuten pari viimeistä päivää on ollut melko hiljaista, koska eilen satoi vettä, ei asiakkaita ollut paljoa yhtään ja ne oli melkein laskettavissa kahden käden sormilla. Puolet päivästä menikin vaan yleiseen jahkailuun "mitähän tekisi". Ja tottahan toki nekin harvat, jotka tuli sitten syömään, pihisteli sinne viime minuuteille asti, ennen kuin uskaltautuivat kyökin puolelle. Muuten olisi voitu rueta laittamaan paikkoja kuntoon aiemmin. Nooh, tää on tätä. Tämän hetken saldo rikkoutuneissa laseissa on 2. Se on kumma juttu, miten ne ei vaan pysy kädessä.

On kumminkin jonkun verran tullut jo varmuutta tuohon suorittamiseen, eikä tarvitse enää ihan kaikkea miettiä. Ruokalajien nimetkin taipuu välillä hyvin, joskus vähän huonommin. Toisinaan ei ole mitään hajua mitä siinä lautasella kantaa, pääasia, että asiakas itse tietää mitä on tilannut. Kyllä siinä nälkä tulee. Muutaman kerran olen nyt ottanut leivänjämiä huoneeseen mukaan, niin ei pääse illasta nälkä yllättämään. No mutta, elikkäs siis. Viikonloppu on ilmeisesti aikamoista sutinaa. Toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja minäkin saan jonkun katon pääni päälle. Näkymisiin ja kuulumisiin!

Stralsund

Vapaalla taas. Koska ennusteet oli lupaillu sadetta koko päiväks, aattelin lähtee tutustumaan seuraavaan vanhaan hansakaupunkiin, Stralsundiin, jonne täältä on matkaa noin 60 km. En nimittäin todellakaan olisi saanut aikaa kulumaan hotellihuoneessa sateella. Aikainen herätys ja bussipysäkkiä kohti. Ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä kun astuin hotellista pihalle, bussi vilahti ohi. Joku oli päättänyt vaihtaa bussiaikatauluja neljä päivää aikaisemmin, ja bussi kulkikin odotettua aiemmin. No eipähän siinä sitten. Onneksi seuraavan bussin tuloon oli vain reilu puoli tuntia, niin ei tarvinnut lähteä takaisin kämpille. Matka oli kellon vilkuilua, sillä juna on lähdössä tasan kymmeneltä ja asemalle selvisin viittä vaille. Ei siis ollenkaan kiire. Hyvin kerkesi vielä ostamaan lipun ja odottelemaan hetken junaa. Sinänsä ei siis haitannut, vaikka myöhästyinkin aiemmasta bussista.

Kaupunki näytti oikein mukvalta heti ensisilmäyksellä. Pieni kartan vilkaisu ja sitten vaan menoksi. Katselin taas pakolliset nähtävyydet ja kiertelin ja kaartelin edestakaisin. Keskusta on rakennettu saarelle, joten eksymisen mahdollisuus oli melko pieni. Kaupunkina paljon selkeämpi kuin esim. Rostock, ja ehkä omalla tavallaan myös viihtyisämpi. Sää ei nyt ihan suosinut, sillä koko ajan satoi pientä tihkua. Sateenvarjolle ei onneksi ollut käyttöä. Paljon pieniä puoteja, katuja ja monta kirkkoa sekä iso satama tietenkin. Kiipesin korkeimpaan kirkon torniin katselemaan maisemia. Rupesi vähän jo hapottamaan puolessa välissä, mutta kannatti kiivetä, sillä näkymät oli aika huikeat. Eikä ollut tungosta! Tällä kertaa kävin syömässä italialaisessa ravintolassa kanasalaattia. Se oli vähän samanlainen kuin olisi syönyt tortillan ilman sitä tortillalättyä, sillä annos oli koottu aika hauskasti. Ei niinkään salaatti muotoon, vaan kaikki oli erikseen omissa kasoissaan, tai lautasen reunoille eroteltuna. Oli kumminkin hyvää, ei siinä mitään. Sen jälkeen tietenkin pieni shoppailukierros muutamissa kaupoissa.

Täällä on kummallista, että ruokakaupoissa (ainakin pienemmissä) leivät myydään erikseen tavallaan kaupan ulkopuolella. Niitä ei saa siis ostettua samalla kun muut ostokset, vaan ne pitää ostaa erikseen ja yksitellen. Kaupan puolella myydään vaan joitakin satunnaisia leipäpusseja ja näkkäreitä, mutta ns. tuoreet leivät on erillään. Muutenkin on yleistä, että ruoat kuljetetaan kärrissä autolle ja pakataan vasta siellä sitten kasseihin. Kummallisia tapoja, mutta kaikkeen tottuu.

Edelleenkin oma kuullunymmärtäminen on vähän hakusessaan. Huomaa varsinkin, kun pitää maksaa jotain ja ei saa summasta mitään selvää. Helpoimmalla tietenkin pääsee, kun antaa mahdollisimman suuren setelin, niin riittää ainakin, eikä tule itselle väärinkäsityksiä. Myyjä parat joutuvat monta kertaa toisinaan toistamaan, kun ei suomalainen tollo älyä. Joskus on ihan hyvä vaan tekeytyä ihan turistiksi ja täysin ummikoksi. Semmoista täällä tänään, toivottavasti kelit taas paranisi ja saksa rupeasi sujumaan. Seuraavat neljä päivää meneekin sitten taas töiden parissa. Eipähän tarvitse miettiä mitähän tekisi.

Näkymät kirkontornista

St. Marian kirkko. Tuonne torniin tuli kiivettyä!

Kaupungin pienoismalli ja vanhoja rakennuksia

Pikku paatti

ja toinen

Eipä sen ihmeempii

Joopati joo. Ylitöitä täällä kyllä riittää, mutta töitä tekemällä oppii ja koko ajan on helpompaa. Tänään saanut taas ravata rappuja ylös ja alas, kyllä kalorit kuluu. Kelit suosii ainakin, ja monet haluavatkin syödä terassilla. Mikäpäs siinä, kelpaisi itsellekin katsella merta ja syödä a'la carte -herkkuja. Koko ajan uskallan puhua enemmän ja enemmän saksaa. Muutamat asiakkaatkin aina silloin tällöin kiinnostuu juttelemaan enemmän, kun kerron mistä olen kotoisin. Muutamia Suomessa käyneitäkin on tullut jo vastaan.

Ennen töitä oli aikaa vähän kuljeskella taas kylällä. Vaikka paikka on pieni, yllättää se joka kerran. Tänään löysin täältä kirjaston ja halpaa, kotitekoista jäätelöä. Yksi jäätelöpallo maksoi 80 senttiä. Not bad. Täällä on muutenkin huomannut, että hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Varsinkin ruokakaupassa törmää koko ajan halpoihin tuotteisiin, joita pitää sitten jäädä ihmettelemään. Paikalliset pitää varmaan outona, kun pällistelen hyllyjen välissä ihmeissäni.
Ihmettä riittää kylän täydeltä. On mukavaa kävellä pieniä katuja pitkin ja tutkia muiden pihoja. Ne on niin nätisti laitettuja ja itse talotkin on niin söpöjä, että voisin muuttaa itsekin sellaiseen. Ovien lukot täällä on kummallisia. Niitä joutuu pyörittelemään ties miten monta kierrosta ennen kuin ne aukeaa tai menee lukkoon. Ikävä jo Abloyn lukkoja!

Ahrenshoopin kylä yhdeltä suunnalta...

Paikallinen bussipysäkki

...ja kylä toiselta suunnalta

Paljon ihmettelemistä

Tänään olikin astetta erilaisempi päivä. Tai no, päivässä ei sinänsä ollut mitään uutta - rannalla makoilua ja lukemista. Mutta ilta sen sijaan oli vähän poikkeavampi, sillä johtaja Herr Kröger pyysi minua mukaan Rotary Clubille Ribnitz-Damgarteniin. Se oli ihan mukavaa vaihtelua, ja toi kieltämättä vähän jännitystä elämään.

Minun piti kertoa lyhyesti mistä tulen ja mitä teen Saksassa, auf Deutsch, tietenkin. Onneksi kumminkin Suomen mainitseminen lievittää aina tilannetta ja ihmiset ymmärtävät heti, että ei voi olettaa täydellistä saksan kieltä. Kertominen sujui niin ja näin, ja ymmärsin jopa mitä minulta kysyttiin, joten ilmeisesti kaikki meni ihan hyvin. Ruoaksi siellä oli lohta ja nuudeleita, mikä on kieltämättä aika erikoisen kuuloinen yhdistelmä. Vaikka en kalasta niinkään välitä, niin se oli kyllä hyvää. Ihan oikeasti! Muiden höpinöistä en ymmärtänyt kuin ehkä puolet, mutta kumminkin sen verran ,että tiesti mistä puhutaan. Edistystä sekin...Ihan mukavaa, että minua pyydetään mukaan erilaisiin juttuihin, niin näkee maailmaa vähän toiseltakin kantilta. Yksi mies osasi jopa sanoa Suomen täysin oikein, vau!

Näin tänään myös nopean vilauksen johtajan perheen talosta. Ulospäin talo näytti vain suurelta omakotitalolta, mutta se osottautuikin pieneksi (noin 5 perheen) kerrostaloksi. Pääsin katsastamaan taloa eteisestä käsin, mutta päällisin puolin näytti oikein kivalta. Ja mikä oli yllättävää, se oli kaksikerroksinen, vaikka olikin itsessään jo kerrostalo. Hieman erilaista rakennuskulttuuria Suomeen verrattuna siis.

Matkalla takaisin katselin ihmeissäni taas maisemia. Kaikki näytti vielä kauniimmalta, kun lehdet on kunnolla puissa ja kaikki on vihreää. Pellolla näkyi myös peuroja/kauriita, mutta ilmeisesti ne on melko yleinen näky täällä, kun kukaan muu ei tuntunut kiinnittävän niihin huomiota. Sen sijaan kohta näkyviin ilmestyi sankka musta pilvi tien yläpuolella. Se näytti todella kummalliselta. Ja uskokaa tai älkää, ne oli itikoita. Kamalaa!Niitä riittii pilvin pimein monen kilometrin matkalle. Tuulilasiin lätskähteli niitä sen minkä kerkesi. Ahrenshoopin kylän yläpuolellakin leijui sankka itikka-pilvi. Kävi sääliksi niitä ihmisiä, jotka sattuivat olemaan ulkona sillä hetkellä. Niitä parveilee myös minun huoneen ulkopuolella. Onneksi ovi ja ikkunat on visusti kiinni.

Sellainen päivä siis tänään. Etsin aiemmin lisää luettavaa itselleni, kun entinen kirja alkaa jo olla lopussa. Löysin sitten paikallisesta kirjakaupasta kirjan, joka kertoo Suomesta. Mielenkiinnolla odotan, millainen kirja se on. Vielä en ole kerennyt aloittaa, mutta vaikuttaa ihan hyvältä. "Poroja, hirviä, sauna, järvi, pimeä luminen talvi, vähän ihmisiä eikä viiniä. Sellainen on Suomi." Ostin myös sudokuja ajankuluksi, jos ei satu muuta tekemistä olemaan. Seuraaville neljälle päivällä ainakin on kumminkin töitä tiedossa, joten eiköhän siinä riitä vähäksi aikaa puuhaa.

Mutters Tag

Tänään oli taas vapaata ja perinteitä kunnioittaen kävin ulkona syömässä - tällä kertaa vaan yksin. Schnitzeliä ja paistettuja perunoita, ei ollenkaan hassumpaa. Jälkkäriks kävin vielä ostamassa mansikoita ja mustikoita. Yleensä äitienpäivänä kotona on kuulunut rannassa sammakoiden kurnutusta ensimmäistä kertaa koko keväänä, no niin täälläkin. Tosin, äänet kuulosti erilaiselta kuin kotirannassa. Hetken aikaa loikoilin vain rannalla lueskellen. Työt rupeaa sen verran uuvuttamaan, että on ihan mukava vain olla paikoillaan ja nauttia luonnosta.

Viime päivät on olleet aika hektisiä töissä. Koko ajan pitää juosta ees ja taas, ja tehdä kaikenlaista. Yhdet häätkin kerkesi olemaan välissä. Olin avustamassa taas niiden järjestämisessä ja koristelussa. Sen lisäksi autoin vähän ruokien tarjoilussa myöhemmin. Ensimmäistä kertaa kannoin kolmea lautasta yhtä aikaa, enkä tiputtanut yhtäkään. Jee! Työt on minulle tuplasti raskaampia, sillä yritän tulla samaan aikaan toimeen vieraan kielen kanssa. Välillä on ongelmia, mutta jotenkin ne tilanteet aina selviää. Eilen eräät asiakkaat yrittivät tilata viskiä, jonka nimeä en edelleenkään muista. Sanoivat sen monta kertaa, mutta vieras kieli ja vieras juoma, niin eihän siitä mitään tullut. Onneksi johtaja auttoi selviämään tilanteesta ja sain lopulta vietyä oikeat juomat asiakkaille. Huhhuuh.

Kahtena päivänä illallinen on järjestetty kerroksessa kolme, kun taas keittiö on alimmassa kerroksessa. On saanut kuntoilla ihan kiitettävästi, kun on rampannut rappuja edestakaisin. Annokset ylös, ja tyhjät lautaset alas. Sekaannuksien sattuessa oli mukava rueta selvittelemään kenellä mikäkin annos kuuluu. Onneksi puhelimet ja ripeät jalat on keksitty. Niiden päivien jälkeen todella tiesi tehneensä töitä.

Ahrenshoopin satama "järven" puolella

Kuluu se päivä näinkin

Hotel Seezeihen

Rostock

Tänään olin taas vapaalla, niin päätin sitten extempore lähtee Rostockiin. Hyppäsin bussin kyytin ja jatkoin Ribnitz-Damgartenista junalla pääteasemalle. Kertaakaan en eksynyt ja liputkin sain ostettuu onnistuneesti. Yllättävän halpaa matkustaa. Olin ajatellut, että on viileä päivä, kun ennuste oli lupaillut sadetta ja kylmää. Noh, bussipysäkillä seisoessa kumminki jo huomasin, että nahkatakki on ihan liikaa. Mikäpäs siinä sitten. Rostockissa oli yli 20 astetta lämmintä, niin tarkeni kyllä vähemmälläkin.

Kävelin juna-asemalta keskustaan ja kiertelin siellä ja täällä. En oikein tiennyt missä kannattaisi käydä, tai onko kaupungissa ylipäätään mitään erikoista nähtävää. Turisti-info oli niin loistavasti piillotettu, että en vieläkään tiedä missä se on. Vanhakaupunki ei ollut sinänsä selkeä kokonaisuus, vaan siellä oli osia siellä täällä. Kirkkoja oli myös aika monta ja yhdessä kävin sisällä asti. Ihan mukavan näköinen kaupunki, mutta tosiaan vain pikavilaus tältä päivältä. Löytyi ainakin paljon halpoja kauppoja, joihin menen kyllä jatkossakin shoppailemaan. Tarttuihan sieltä nytkin jo muutama paita mukaan.

Päivän eväinä oli currywurstia ja ranskalaisia, sekä myöhemmin mansikoita. Niin hyvää. Täällä ihmiset jaksaa kyllä touhottaa parsoista. Niitä on joka paikka pullollaan ja ravintolat tyrkyttää niitä asiakkaille sen minkä kerkiävät. Kieltämättä onhan ne ihan hyviä. Spargel, Spargel!!

Sattui silmään yksi liike, jossa myytiin suomalaisia tuotteita

Rostockin keskusaukio

Häikäisee

Joku iso kirkko, en muista nimeä

Kukkia, kukkia...

Ribnitz-Damgarten

Näytän varmaan tarpeeksi saksalaiselta, että monet on tulleet kysymään minulta tietä tai muuten neuvoa asioihin. Joutunut vaan sanomaan kaikille, etten tiedä kun itsekin on turistina. Saksan kieltä alkaa kumminkin jo sen verran ymmärtämään, että tietää edes mistä puhutaan. En ole enää ihan niin hukassa kuin viikko sitten, onneksi. Ja sen on saanut täällä kyllä huomata, että kysymällä asiat selviää!