Minun piti kertoa lyhyesti mistä tulen ja mitä teen Saksassa, auf Deutsch, tietenkin. Onneksi kumminkin Suomen mainitseminen lievittää aina tilannetta ja ihmiset ymmärtävät heti, että ei voi olettaa täydellistä saksan kieltä. Kertominen sujui niin ja näin, ja ymmärsin jopa mitä minulta kysyttiin, joten ilmeisesti kaikki meni ihan hyvin. Ruoaksi siellä oli lohta ja nuudeleita, mikä on kieltämättä aika erikoisen kuuloinen yhdistelmä. Vaikka en kalasta niinkään välitä, niin se oli kyllä hyvää. Ihan oikeasti! Muiden höpinöistä en ymmärtänyt kuin ehkä puolet, mutta kumminkin sen verran ,että tiesti mistä puhutaan. Edistystä sekin...Ihan mukavaa, että minua pyydetään mukaan erilaisiin juttuihin, niin näkee maailmaa vähän toiseltakin kantilta. Yksi mies osasi jopa sanoa Suomen täysin oikein, vau!
Näin tänään myös nopean vilauksen johtajan perheen talosta. Ulospäin talo näytti vain suurelta omakotitalolta, mutta se osottautuikin pieneksi (noin 5 perheen) kerrostaloksi. Pääsin katsastamaan taloa eteisestä käsin, mutta päällisin puolin näytti oikein kivalta. Ja mikä oli yllättävää, se oli kaksikerroksinen, vaikka olikin itsessään jo kerrostalo. Hieman erilaista rakennuskulttuuria Suomeen verrattuna siis.
Matkalla takaisin katselin ihmeissäni taas maisemia. Kaikki näytti vielä kauniimmalta, kun lehdet on kunnolla puissa ja kaikki on vihreää. Pellolla näkyi myös peuroja/kauriita, mutta ilmeisesti ne on melko yleinen näky täällä, kun kukaan muu ei tuntunut kiinnittävän niihin huomiota. Sen sijaan kohta näkyviin ilmestyi sankka musta pilvi tien yläpuolella. Se näytti todella kummalliselta. Ja uskokaa tai älkää, ne oli itikoita. Kamalaa!Niitä riittii pilvin pimein monen kilometrin matkalle. Tuulilasiin lätskähteli niitä sen minkä kerkesi. Ahrenshoopin kylän yläpuolellakin leijui sankka itikka-pilvi. Kävi sääliksi niitä ihmisiä, jotka sattuivat olemaan ulkona sillä hetkellä. Niitä parveilee myös minun huoneen ulkopuolella. Onneksi ovi ja ikkunat on visusti kiinni.
Sellainen päivä siis tänään. Etsin aiemmin lisää luettavaa itselleni, kun entinen kirja alkaa jo olla lopussa. Löysin sitten paikallisesta kirjakaupasta kirjan, joka kertoo Suomesta. Mielenkiinnolla odotan, millainen kirja se on. Vielä en ole kerennyt aloittaa, mutta vaikuttaa ihan hyvältä. "Poroja, hirviä, sauna, järvi, pimeä luminen talvi, vähän ihmisiä eikä viiniä. Sellainen on Suomi." Ostin myös sudokuja ajankuluksi, jos ei satu muuta tekemistä olemaan. Seuraaville neljälle päivällä ainakin on kumminkin töitä tiedossa, joten eiköhän siinä riitä vähäksi aikaa puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti