Unterwegs: Kolme ja puoli onnellista päivää

Pitkän odotuksen jälkeen porukat tuli tänne käymään ja sain vapaata. Nopea huoneen ja hotellin esittely alkuun. Ja tyypilliseen tuuriin, juututtiin hotellin hissiin. Sen harvan kerran kun sitä käyttää... Tulipahan sitten talonmieskin esitellyksi. Kylä oli nopeasti katsottu ja otettiin suunnaksi Hampuri. Navigaattori toimi hyvänä apuna, mutta siihenkään ei ollut luottamista ihan joka käänteessä. Toimin kartanlukijana tarpeen vaatiessa. Liikenne on tietenkin vähän eri luokkaa kuin Suomessa ja kerran juututtiin hetkeksi ruuhkaan keskellä autobahnia. Ensimmäisenä kamat hotellille ja sitten kaupungille katselemaan paikkoja.

Hampuri on ihan mukava kaupunki ja siellä riittää näkemistä. Aikaa vain oli melko rajatusti, joten jouduimme tyytymään vain pintaraapaisuun. Kaupungin ympärillä ja keskellä oli paljon vettä, mikä teki siitä melkein Venetsian oloisen. Sehr schön! Kirkkoja oli enempi vähempi ja ravintoloita vähän joka lähtöön. Ruokakaupasta löytyi loistava salaattipöytä, joka pitäisi saada myös Suomen kauppoihin. Siellä oli erillään useita erilaisia salaatteja ja lisukkeita, kuten kanaa ja lihapullia. Niistä sai koota itselleen mieleisensä ja kassa punnitsi sitten sen. 100 grammaa maksoi vain 0,99€. Halvalla ja helposti sai mahansa täyteen. Tuoretta ja hyvää.

Seuraavana kohteena oli Lübeck. Siellä nukuttiin myös yksi yö ja katseltiin kaupunkia. Yksisuuntaisia katuja tuntui olevan vähän turhankin paljon, ja paras tapa liikkua olisi luultavasti ollut ihan vain kävellen. Muutaman kerran harhaan ajettua, välillä jopa bussikaistoja pitkin, paikalliset heittivät paheksuvia katseita meitä kohtaan. Mitäpä noista välittämään, turisteilla on omat oikeudet! Aina voi heittäytyä täysin tyhmäksi, jos ei mene ihan sääntöjen mukaan. Tietämättömyys on anteeksiannettavaa. Hampuriin verrattuna Lübeck on paljon pienempi ja rauhallisempi kaupunki. Sielläkin tietenkin vanha kaupunki ja satama on hallitsevia elementtejä. Molemmat vanhoja hansakaupunkeja.

Aamusta matka jatkui Travemunden ja Wismarin kautta Rostockiin. Pakolliset valokuvat ja nopea keskustan vilkaisu molemmissa pienemmissä kaupungeissa. Wismarissa oli todella kätevä leipomo, josta sai tuoreita niin suolaisia kuin makeitakin leivoksia mukaan tai paikan päällä syötäväksi. Sen lisäksi vieressä oli kahviautomaatti, josta sai ottaa myös mukaan mitä tahtoi. Ostokset koottiin tarjottimelle ja kassa vain otti rahat kouraan ja eikun syömään. Erittäin nopeaa toimintaa, eikä sekään maksanut paljon mitään Suomen hintoihin verrattuna. Rostockissa satoi vettä, joten kaupungilla kävelyyn ei hirveästi viitsitty kuluttaa aikaa. Äitin kanssa kierreltiin muutamat vaatekaupat läpi, jonka jälkeen mentiin syömään yhteen kellariravintolaan. Ihan viihtyisä paikka ja ruoka oli hyvää.

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa takaisin Ahrenshoopin, sillä minulla oli jo työpäivä. Matkalla kuitenkin käytiin Warnemundessa pikavisiitillä ja pysähdyttiin Erlebnis Hofiin, jonka liikeidea oli rakennettu mansikoiden ympärille. Vähän isompi mansikkapitäjä kuin Suonenjoki. Sieltä löytyi kyllä kaikkea mansikkalikööreistä mansikka-kauppakasseihin. Ja tietenkin paljon tuoreita mansikoita. Sen lisäksi lapsille oli rakennettu suuri elämyspuisto, jossa riittää varmasti puuhaa vaikka koko päiväksi. Koko rakennus oli kyllä todella vaikuttava ja viihtyisä. Kokonaisuuteen oli nähty paljon vaivaa. Kannatti käydä vilkaisemassa.

Vapaat meni ihan liian nopeasti ja taas sitä ollaan täällä yksin saksalaisten keskellä. Koti-ikävä kasvoi entisestään, kun tuli olo, että on jo melkein kotona. Noh, jospa sitä vielä jaksaisi. Puolessa välissä ollaan!