 |
| Filmaattiset otukat |
Tämä viikko oli kyllä niin rauhallinen että. Toisinaan sai väkisin keksiä minulle tekemistä töissä. Tulipahan sitten putsattua hyllyjä, kaapinovia ja tuolinjalkoja. Kyllä paikat kiiltää hiljaisten viikkojen jälkeen. Kun asiakkaita on ollut vähemmän, ei tarjoilua riitä niin paljon. Saan sitten tehdä kaikkea muuta hanttihommaa. Omalla tavallaan ihan mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta on tympeää, kun ei saa harjoitella itse alan hommia. Aperol Spritzin tekeminen alkaa olla jo aika tuttua. Oluen valuttaminen hanastakin on jo helpompaa. Välillä sitä vaahtoa tulee vaan ihan liikaa ja sitten keinot on monet. Joskus lusikka toimii hyvänä apuna, toisinaan vaahdot pitää vain kaataa toiseen lasiin ja valuttaa lisää olutta toiseen lasiin. Onneksi asiakkaat harvemmin näkee, kuinka se lasi täyttyy.
On muuten hassua huomata, kuinka keittiöntyöntekijät eivät tiedä yhtään mitä salin puolella tapahtuu. Jos kysyy, minkälaisen lusikan tai lautasen tarvitsee annokseen, ei niillä ole mitään hajua. Joskus jopa pöydän numero on hakusessaan. Niiden selitys "en tiiä, minä vaan teen". Omalla tavallaan todella huvittavaa. Minulle aina nauretaan, kun yritän lausua ruokalajien nimiä, tai ylipäätään arvata mitä ne on. Miksi niiden nimien pitää aina olla niin monimutkaisia? Ihme hommaa, kun pitää aina puljailla aluslautasten ja servettien kanssa. Aina ei vaan voi muistaa miten ne menee. Kattauksien tekeminen sujuu jo suhteellisen hyvin, mutta siitä huolimatta niissä löytyy edelleen hiomisen varaa. Yksi työntekijä on todella tarkka niiden suhteen. Kaiken pitää olla just eikä melkein. Sitten saattaa olla, että yksi sanoo toista ja toinen toista. Tiedäpä siinä sitten, miten tehdä. Kaikkia ei voi miellyttää yhtä aikaa, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Yli kuukausi jo mennyt! Ylihuomenna porukat tulee käymään ja saan sitten kolmen päivän vapaat. Jännää! :)
 |
| Unikko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti